Nose Work koe 27.5.2017

Rovaniemen käyttökoirat ry (RKK) järjesti Suomen kaikkien aikojen ensimmäisen virallisen Nose Work 1-luokan kokeen Pahtajan treenihallilla ja sen ympäristössä toukokuun lopulla. Paikalle tapahtumaa seuraamaan oli saatu Lapin Kansan toimittaja, ja lisäksi paikalla olivat Nose Work Finland ry:n (NWF) puheenjohtaja Olli Varkki sekä tämän kokeen kummina toiminut Jenni Laaksonen. Tuomarina toimi Pekka Alamommo Rovaniemeltä.

Nose Work on Nose Work Finland ry:n hallinnoima harrastus- ja kilpailulaji, jossa koira saa käyttää vahvinta aistiaan – hajuaistia. Laji soveltuu ihan kaikenlaisille koirille, jopa hieman aroille tai muuten rajoitteisille. Lajin ideana on, että koira etsii melko itsenäisesti piilon, jonne määrätyn hajun lähde on laitettu. Ihmisen tehtävänä on lähinnä tarkkailla koiran käytöstä ja havaita, milloin koira osoittaa löytäneensä kätkön. Itse kokeissa on tietysti tarkemmat säännöt, joiden mukaan arvostelu tehdään. Päivitetyt säännöt löytyvät NWF:n kotisivuilta noseworkfinland.com

Nose Work kokeeseen osallistumisen edellytyksenä on NWF:n jäsenyys sekä hajutestin hyväksytty suorittaminen. Rovaniemen Käyttökoirat järjesti 1-luokan hajutestin 15.-16.5.2017 Pahtajan treenihallilla, jolloin testiin osallistui viikonlopun aikana yli kaksikymmentä koiraa. Hajutestissä on vain yksi etsintätehtävä, ns. laatikkoetsintä, jossa koiran täytyy 12 laatikosta löytää se, johon hajunlähde on piilotettu. Hajuna 1-luokassa on eukalyptus. Hajutestin tarkoituksena on varmistaa, että koira tietää, mitä ollaan etsimässä, sekä se, että ohjaaja osaa lukea koiran elekielestä, milloin se on löytänyt hajunlähteen. Aikaa tehtävän suorittamiseen on 3 minuuttia.

nw002-lr

Laatikkoetsintää. Kuva Liisa Rintala.

1-luokan kokeessa etsintätehtäviä on jo neljä: laatikkoetsintä, sisätilaetsintä, ulkoetsintä ja ajoneuvoetsintä. Etsittävänä hajuna on edelleen eukalyptus. Kokeessa on mahdollista saavuttaa maksimissaan 100 pistettä. Edellytyksenä tälle on, että kaikki kätköt löytyvät annetussa ajassa eikä koirakolle ole annettu virhepisteitä esimerkiksi ajoneuvoa vasten nousemisesta tai vääränlaisesta ohjaustavasta. Nyt pidetyssä kokeessa kunkin tehtävän suorittamiseen oli annettu aikaa 2 minuuttia. Tehtävät suoritettiin siten, että ensin kukin koirakko suoritti sisätilaetsinnän ja laatikkoetsinnän peräjälkeen. Ruokatauon jälkeen kukin koirakko teki ulkoetsinnän ja ajoneuvoetsinnän peräjälkeen.

nw003-lr

Ulkoetsintää. Kuva Liisa Rintala.

Päivä oli pitkä, ilmoittautuminen alkoi jo klo 08:00 ja kilpailukirjat ja palkinnot jaettiin noin klo 16:30. Yleisöllä, sekä kyseiset etsinnät jo tehneillä, oli mahdollisuus seurata koirakoiden suorituksia. Kokeet menivät RKK:n jäsenillä hienosti, kun jopa neljä koirakkoa sai pitkästä ja uudenlaisesta koepäivästä huolimatta täydet 100 pistettä.

Nose Workia on harrastettu RKK:ssa maaliskuussa 2016 pidetystä alkeiskurssista alkaen, eli reilun vuoden verran. Varsinaisia johdettuja viikkotreenejä ei ole toistaiseksi järjestetty, mutta aktiivinen porukka on silti kokoontunut kerran viikossa treenaamaan yhdessä, toinen toistensa suorituksia kommentoiden ja yhdessä treenit suunnitellen. RKK:lle on hankittu eukalyptus-hydrolaattia, jota saa käyttää treeneissä, ja myös laatikkoetsintää varten on hankittu muutamaa erilaista laatikkotyyppiä. Uusia treenajia on otettu mukaan aina kiinnostuksen mukaan.

Nyt pidetyn koepäivän järjestelyt sujuivat Hanna-Leena ja Mika Pasasen johdolla jouhevasti. Myös omatoimikanttiini oli laitettu pystyyn ja kunnon lämmin ruoka lisukkeineen oli myös tarjolla. Tuomari jaksoi kannustaa tekemään omannäköisiä hyviä suorituksia ja tunnelma kisailijoiden joukossa oli ilmeisen hymyilevä. Palkintoja jaettiin runsaasti, kun kokonaistulosten perusteella kolmen parhaan lisäksi jokaisesta osatehtävästä palkittiin paras koirakko, sekä myös tuomarin valitsema erityisen hyvä koirakko. Ja mikä mukavinta, myös arvonnan perusteella viisi onnekasta saivat omat lahjakortit, ja ihan jokaiselle kokeeseen osallistujalle oli antaa mukaan varsin runsas tuotepussi. Kiitos sponsoreille: Lemmikkieläinliike Jälki, Koirauimala Polske sekä Urheilukoirahieroja RoiRex!

dav

Palkintoja jaettiin runsaasti. Kuva Anu Posti.

Tässä nyt järjestetyssä kokeessa osallistujamäärä oli rajoitettu 20 koirakkoon (RKK:n jäseniä näistä oli 8), ja varasijallekin jäi vielä halukkaita. Koska ohjaaja ei voi osallistua kokeeseen kuin yhdellä koiralla (kätköt ovat kaikille samat koko kokeen ajan), syksymmälle on jo harkittu toteutettavaksi toinenkin hajutesti ja kokeet Rovaniemellä. Kyllä meillä RKK:lla on aikaansaavaa porukkaa ja ihanan laaja lajivalikoima koiraharrastamiseen tarjolla!

Teksti: Anu Posti

nw001-lr

Tuloslista näytti hyvältä. Kuva Liisa Rintala.

nw006-lr

Voittajakolmikko. Kuva Liisa Rintala.

Käyttökoiralaiset tutuksi IX

1. Nimi ja lyhyesti itsestäsi?

Olen Heli Räikkönen. Koulutukseltani olen optometristi, kansankielellä optikko. Ammatissani olen toiminut kaksikymmentä vuotta. Tästä voinee päätellä, että en ole enää ihan teini.

2. Koirasi ja miksi valitsit kyseisen koirarodun?

Harrastuskaverini on valkoinen kääpiövillakoira Schumi (Lumikristallin Cuulas Cimallus). Schumi (1)

Rotu valikoitui melkein sattumalta. Hääsuunnitelmia tehdessäni asioin hääpukukaupassa, jossa omistajalla oli työkaverina aivan ihana toyvillakoira. Ihastuin ihan silmittömästi tähän pieneen lelumaiseen koiraan. Häiden jälkeen löytyi pentu, jonka ostin toy-kokoisena villana. Heppu kasvoi tosin keskikokoisen villakoiran mittoihin. Kokomuutos osottautui olevankin siunaus. Harrastuskaverina hiukan isompi kokomuunnos on kätevämpi.

Tälle toy-jättiläiselle piti luonnollisesti saada kaveri. Olin hankkivinani keskikokoisen villakoiran, mutta sekin koki koon muutoksen. Keskarista tuli kääpiö. Näitä sattuu..

3. Mitä lajeja harrastat koirasi kanssa?

Harrastusura alkoi tokon alkeilla. Tokon kurinalaisuus osoittautui liian haastavaksi Schumille. Tyyppi osottautui toivottoman kovaksi ääntelijäksi. Alkutaipaleelta saatiin hieno perusta muulle harrastamiselle.

Seuraava lajikokeilu oli agility. Tästä tulikin nopeasti meille sopiva laji. Tällä hetkellä treenaamme hyppelyä ja kääntyilyä ihan päälajiksi asti.

Agieste

Näyttelyharrastus oli isossa roolissa parin vuoden ajan. Tavoitteeksi asetin Suomen muotovalion arvon. Se toteutui kesällä 2016. Näyttelyt ovat nyt tauolla tai jopa ohi. Aika näyttää vieläkö innostus nousee tulevaisuudessa.

Uutena lajina aloitimme rally-tokon syksyllä 2016. Tehtäviä tehdessä Schumi ääntelee edelleen, mutta tuore laji on hiukan armollisempi kuin perinteinen toko. Vinkuminen ja vonkuminen saattaa jopa olla olematta este kisoissa pärjäämiselle.

4. Miten päädyit koiraharrastuksen pariin?

Kaikki alkoi, kun tapasin Aksovaaran Saijan. Kävin katsomassa tokokoetta Susivoudin kentän laidalla. Bongasin Saijan ja aloimme jutella. Vaihdoimme yhteystiedot ja yhdessä aloimme ottaa selvää, missä ja miten Rovaniemellä pääsee harrastamaan koirien kanssa. Äkkiäkös olimme mukana RKK:n treeneissä ja toimikunnissa. Sattumien summa!

5. Missä kohtaa uraputkeasi olet? Tavoitteet?

Ura huipentui kotinäyttelyssä Schumin valioituessa omalla maalla. Schumi kruunasi valioitumisen olemalla kotinäyttelyn Best In Show 1.Muutama onnen kyynel tuli tirskautettua.

Bis 1 Rovaniemi rajattu

Näyttelyura on putkessa. FI MVA riittää vallan mainiosti meille kauneuspuolella. Tosin Ruotsin ja Norjan valion arvot ovat jääneet kummittelemaan mielen pohjukoihin. Aika näyttää, miten koiran karvojen hoito ja trimmaus maistuu. Villakoiran näyttelyttäminen ei ole ihan helppoa turkin takia. Se vaatii vahvaa sitoutumista, viitseliäisyyttä ja vaivaa.

Kisaamme agilityssa kakkosissa. Meillä on kaksi luvaa tienattuna. Metsästämme viimeistä luvaa sekavin tuntein. Kolmosiin siirtyminen voi minun puolestani odottaa vaikka ensi vuoteen. Toisaalta, jos tavoitteeni on agility valion arvo, niin ehkä kolmosissa pitää kisata tavoitteen saavuttamiseksi.

Rally-tokossa aloitimme kisaamisen 3/17. Alku näyttää lupaavalta. Schumin ääntelykin vaimeni kisaratojen ajaksi. Viisas koira! Laji on meille ihan uusi, joten tavoitteiden asettamisen jätän myöhemmäksi. Voihan olla, että tavoitteeksi asettuu rally-tokon valion arvo.

cof

6. Mitä RKK:n toiminnassa voisi parantaa, mikä on mielestäsi hyvin?

Seurassa on mielestäni hieno yhteenkuuluvuuden tunne. Samaa porukkaa ollaan, kun käydään kisoissa ja kokeissa. Tosin yhteisiä tapaamisia voisi olla, jossa höpötetään omia koirajuttuja.

Koko seurapolulaation toive on uusi, iso harrastushalli. Niin myös minun.. ja Schumin.

7. Kenet kaksi jäsentä haastat seuraavaksi esittelyyn?

Laura Satomaa

Katja Blomberg

 

Käyttökoiralaiset tutuksi VIII

img_3576

1. Nimi ja lyhyesti itsestäsi? 

Kirsi Hirvioja, vuonna 1990 syntynyt koiraharrastajan alku Rovaniemeltä. Olen syntyperäinen rovaniemeläinen, mutta opiskelujen vuoksi asuin reilu kolme vuotta Seinäjoella. Perheeseen kuuluu mies ja kaksi koiraa.

2. Koirasi ja miksi valitsit kyseisen koirarodun? 

Meillä asustaa kaksi japaninpystykorvaa, neljävuotias Hertta sekä noin 8 kk ikäinen Oiva. Vanhemmillani on ollut koira jo ennen syntymääni ja perheessämme on aina ollut useampi koira. Ensimmäisen oman koirani sain kuudennella luokalla kun kolmivuotias japaninpystykorva Nelli muutti meille toisesta perheestä, jo sen kanssa tutustuimme agilityyn.

Japaninpystykorvaan olen tutustunut jo lapsuudessa perheemme vieraillessa Etelä-Pohjanmaalla sukulaisten luona. Oma japaninpystykorva onkin ollut lapsuusajan suurin haaveeni, ja sillä tiellä ollaan eikä loppua näy.

3. Mitä lajeja harrastat koirasi kanssa? 

Harrastan pääasiassa koirieni kanssa näyttelyitä sekä agilityä, myös doboa sekä rallytokoa olemme kokeilleet ja doboilemassa käymme sillointällöin itsekseen. Vedän myös RKK:n näyttelytreenejä. ”Kotiharrastuksiamme”ovat pitkät metsälenkit, sienestys ja marjastus.

4. Miten päädyit koiraharrastuksen pariin? 

Seurailin monta vuotta vierestä koirieni kasvattajan muiden kasvattien menestystä näyttelyissä ja eri lajien kilpailuissa ja keräsin itselleni samalla valtavaa harrastuskuumetta. Ensimmäisen koirani Nellin kanssa pääsimme niin pitkälle että kävimme kerran kisaamassa, joten tiesin miten mukavaa se on koiran kanssa harrastaa.

Vihdoin vuonna 2013 oli elämäntilanne sellainen että pystyin pennun ottamaan, liityin RKK:n jäseneksi ja aloimme käydä pennulle sopivissa treeneissä. Pääsin mukavasti sisään kerhon toimintaan ja innostuin itsekin toimimaan aktiivisesti kerhossa.

_dsc0094-2

5. Missä kohtaa uraputkea olet? Tavoitteet? 

Hertta valioitui kesällä 2015 ja sen kanssa aktiivisempi näyttelyissä käyminen on vähän jäänyt agilityn jalkoihin. Tavoitteena olisi jossain kohtaa saada se kansainväliseksi muotovalioksi, mutta sen aika ei välttämättä ole vielä tulevana kesänä. Agilityssä Hertta nousi marraskuussa kakkosluokkaan ja nyt pitäisi ohjaajan kovasti opetella erilaisia nopeita ohjauksia, että pysyttäisiin kakkosluokan ihanneajoissa.

Oiva on käynyt nyt kolme kertaa pentuluokassa näyttelyissä ja saanut tuomareilta oikein mukavia arvosteluja, joten mielenkiinnolla odotan miten äijän käy kun siirrytään isojen poikien luokkiin. Agilityn harjoittelun Oiva on aloittanut jo 8vkon iässä, joten sitä jatketaan ja jossain kohtaa siirrytään sielläkin isojen poikien esteisiin ja rimakorkeuksiin. Aika näyttää mitä tästä kaverista vielä tulee.

Muuten tavoitteenani on koiraharrastuksissa pitää yllä hyvää yhdessä tekemisen meininkiä ja iloa. On mukava mennä kehän tai kilpailukentän reunalle kun sieltä löytyy tuttuja mukavia naamoja joiden kanssa vaihtaa kuulumisia ja ajatuksia koirista. Koiraihmistä kuitenkin parhaiten ymmärtää se toinen koiraihminen.

6. Mitä RKK:n toiminnassa voisi parantaa, mikä on mielestäsi hyvin? 

Mielestäni kerhossa on hyvä yhteishenki, lajeja pystyy harrastamaan kattavasti ja jäsenet ovat innokkaita treenaamaan yhdessä ja kouluttamaan toisiaan. Uusi parempi treenihalli on mielestäni ehdoton ykkönen parannuksiin, se mahdollistaisi parempien treenimahdollisuuksien lisäksi monenlaisten erilaisten tapahtumien järjestämisen.

7) Kenet kaksi jäsentä haastat seuraavaksi esittelyyn?  

Sanna Vinblad ja Eija Berglund

 

Tempputokoilemallakin oppii – ilman sääntöjä

Rovaniemen Käyttökoirat on järjestänyt vuonna 2016 kaksi temppuilukurssia: kesäkaudella (touko-elokuu) Laura Hannin vetämänä ja talvikaudella (syys-joulukuu) Laura Hannin ja Anu Postin vetämänä. Osallistujia on ollut ihan yhtä monta kuin millä tahansa viikoittain harjoittelevalla ryhmällä, 3-7 koirakkoa per kerta. Erona useimpiin muihin lajeihin ja harjoitteluryhmiin on se, että tempputokoa treenataan ihan kunkin koirakon omaan tyyliin, omien mieltymysten mukaan varioiden.
fokus

Focus ja käsikosketus

jadi

Jadi ottaa ryömimistehtävän tunteella

Syksyn tempputokoryhmässä on ehditty käymään läpi jo ainakin parikymmentä uutta temppua. Joidenkin temppujen kehittelyä on jatkettu eteenpäin parillakin harjoituskerralla. Välillä on tehty temppuratoja, joilloin yhdellä treenikerralla on kerrattu aiemmin harjoiteltuja temppuja. Ajatuksena treeneissä on ollut se, että kukin koirakko saa valita mitä tekee ja mihin haluaa painottaa kullakin kerralla. Ryhmän vetäjien tähtävänä on ollut antaa temppuideat ja käydä opastamassa temppuilijat alkuun tai eteenpäin, sekä antaa palautetta edistymisestä, jota väistämättä on kaikilla treenaajilla tapahtunut.
visa

Visa pitelee kurkun palaa kuononsa päällä

Tempputokoilu on ollut hyvää vastapainoa lajiharjoittelulle, jossa koirakon täytyy tehdä kaikki laadittujen sääntöjen mukaisesti, tai ollut hyvää aktivointia koirakolle arkitouhujen lomassa. Tempputokoilu on joka tapauksessa yhdessä tekemistä, joka kehittää sekä ohjaajan koulutustekniikkaa ja havinnointikykyä että koiran oppimiskykyä ja motivaatioa työskennellä oman ohjaajansa kanssa. Kunhan muistaa tauottaa tekemistään ja säilyttää pienen hymyn huulillaan. Vaikka tempputokoiluun osallistujat ovat taustaltaan kokeneista aloittelijoihin ja usean lajin valioista seurakoiriin, kaikille on kuitenkin saatu muokattua sopivia temppuja. Ja kenenkään ei ole edes tarkoitus verrata suorituksia keskenään, ainoastaan oman koiran kanssa edistyminen on tärkeää. Toisten suorituksia katsomalla saa kuitenkin kerättyä ideoita uusista tempuista tai temppujen toteutustavoista, joten ryhmässä temppuilusta on siinä mielessä lisähyötyä. Tempputokotreeneissä on aina keskittynyt tunnelma, kun koirakot tekevät kukin omia juttujaan. Paljon on sovellettu välineiden ja toteutustapojen kanssa, jotta kaikki saavat mielekästä tekemistä treenien ajaksi. Kaikki tarvikkeet on kuitenkin ollut askarreltavissa tai ideoitavissa ihan arkitavaroista, joten mitään hankintoja ei ole ollut pakko tehdä voidakseen temppuilla muiden mukana. Lisäksi toisille koirille on luontevampia ja helpompia toiset temput ja toisille koirille tai ohjaajille toiset, niin jokainen koirakko on saanut myös itse valita, mihin temppuihin haluaa ehkä enemmän keskittyä. Myös temppuradoilla on ollut variointimahdollisuuksia koirakkokohtaisesti. Ainoa tavoite tempputokoilussa on se, että kaikilla on mukavaa. Siinä sivussa tapahtuu paljon oppimista. Sopivankokoisten haasteiden voittaminen yhdessä lisää motivaatiota jatkaa, vaikkapa kilpailulajienkin parissa, uudella innolla.

vippi

Vippi ja kahdella jalalla kävely

lyyti

Lyyti esittelee pesuvatitemppuja

Tempputokoa voi ihan hyvillä mielin kuvailla tavoitteettomaksi hömppäkurssiksi. Eihän meillä ole edes kotiläksyjentekopakkoa. Ainoana tavoitteena on, että treeneistä poistuu iloisia ihmisiä ja tyytyväisiä koiria. Ehkä kuvista näkee parhaiten, mitä treeneissä tapahtuu ja miten vakavamielistä siellä on 🙂

Teksti: Anu Posti, Kuvat: Laura Hanni

Käyttökoiralaiset tutuksi VII

saija

1.Nimi ja lyhyesti itsestäsi?

Saija Aksovaara. Olen syntynyt Oulussa ja muuttanut Rovaniemelle 10-vuotiaana perheeni kanssa ja täällä ollaan vieläkin. Liekö syynä Lapin hulluus vai mikä, mutta pois lähteminen ei ole tuntunut koskaan oikealta ratkaisulta. 21-vuotta sitten perustin ensimmäisen oman yrityksen ja työskentelen edelleen yrittäjänä, joten arjesta ei haasteita ja vauhtia liiemmin puutu.

2. Koirasi ja miksi valitsit kyseisen koirarodun?

Omistan kolme englanninkääpiöterrieriä eli enkkua. Ensimmäinen enkku ’Ailo’ tuli taloon noin 7 vuotta sitten. Halusin pienen oppivaisen ja helposti sopeutuvan koiran, joka sopii kaveriksi myös pienelle pojalle. 3 vuoden jälkeen perheeseen saapui Masa Ailolle kaveriksi. Totesin, että ihminen ei ole koskaan sama kuin oma koirakaveri. Masan jälkeen kului 2 vuotta, kun halusin kolmannen koiran, Papun. Järki selitystä lauman kasvattamiseksi ei löytynyt vaan yksinkertaisesti enkut ovat niin ihania ja helppoja koiria, että kaksi oli liian vähän. Enkku on täydellinen rotu minulle, kiltti, energinen, toimelias ikiliikkuja jos niin haluan, mutta voi ihan yhtä hyvin toimittaa sohvan vartijan tehtävää, jos aktiivinen aikani on kortilla.

3. Mitä lajeja harrastat koiriesi kanssa?

Ailo täyttää seuraavaksi 8-vuotta ja odotan veteraaniluokkiin pääsyä näyttely puolella. Valioluokassa näyttelyttämistä en pidä järkevänä jatkaa vuodesta toiseen eikä Ailokaan ole riemuissaan enää tuosta ympyrällä juoksemisesta. Agilityä harrastan Ailon kanssa vaan omaksi ja koiran iloksi Ailon polviluksaation vuoksi. Tokoilemme myös kuuliaisuuden ylläpitämiseksi, sillä Ailo omaa vahvan riistavietin. Metsäretkillä riistaviettisen koiran kuuliaisuus on kullan arvoinen.

4-vuotias Masa on minun täysverinen kilpakoirani. Olen aloittanut Masan kanssa näyttely- ja tokopuolelta, siirtyen lopulta agilityyn. Masan kilpailu-ura on ollut näyttelypuolella erittäin voitokas. Pohjoismaiden tittelit ja arvonimet on saavutettu ja Masa luovuttaa näyttelyareenat nuoremmille siirtymällä totaalisesti agility kilpailukentille. Agilityssä Masa nousi nopeasti 3-luokkaan, jonka vuoksi olemme pitäneet kilpailutaukoa, jotta ohjaaja oppisi ohjaamaan paremmin.

Papu on nuorimmaiseni hippua vaille 2-vuotias ja juuri aloittamassa agilityn 1-luokan. Papun kanssa olen tokoiltu sen verran, että vilkas nuori herra on saatu kuulolle. Muuten ykkös lajeina on agility ja näyttelyt. Papun ensimmäinen näyttelyvuosi on ollut erinomainen. Sertejä on jo melkoinen rivi ja odotan viimeistä sertiä ja iän täyttymistä valioarvon saavuttamiseksi Suomeen ja Ruotsiin.

Muita harrastuksiamme ovat pitkät vaellukset kauniissa Lapin luonnossa sekä kesäisin uinti. Talvisin koirauimalassa vierailemme, kun kiireiltä ehdimme

saija2

4. Miten päädyit koiraharrastuksen pariin?

Ihan alkutekijöihin palatakseni niin perimmäinen syy oli oppia kouluttamaan ja kuuntelemaan  koiraa. Ailon kanssa löin päätäni seinään ja en osannut rakentaa suhdettamme oikein. Siitä koitui ongelmia ja negaatiota puolin ja toisin. Huomasin, että koira voi huonosti. Siispä otin itseäni niskasta kiinni ja liityin koiraharrastajien joukkoon. Opiskelin, tutkin, luin kaiken kirjallisuuden mitä käsiini sain, kouluttauduin yksityisillä valmennuksilla ja pysähdyin kuuntelemaan ja havannoimaan. Minulle avautui ihana hiljaisuuden ja sanattoman viestin maailma koirieni kautta. He ovat minun sieluni lääke ja heidän kanssaan olen kokonainen.

5. Missä kohtaa uraputkea olet? Tavoitteet?

Tällä hetkellä koiraharrastuksellani on monta tavoitetta. Yksi niistä on oma ja koirien hyvinvointi, irtiotto arjesta ja ystävien kanssa mukava tekeminen.Toinen on edistyä agilityssä ohjaajana ja koirakkoina, unohtamatta hauskuutta ja etenemistä koirien ehdoilla. Kolmas tavoite on nuorimman koiran kanssa nauttia näyttelykesästä 2017. Neljäs tavoite, eikä vähäisin on pysyä terveenä koko porukka siis minä ja pojat, jotta voimme kirmailla kilpailukentillä vielä pitkään.

6. Mitä RKK:n toiminnassa voisi parantaa, mikä on mielestäsi hyvin?

RKK.n toiminnassa kullan arvoista on yhteinen talkoohenki. Kerholaisten halu tehdä asioita ja luoda puitteet suhteellisen edulliseen koiran kanssa harrastamiseen. Omalla aktiivisella osallistumisella pääse helposti ihmisten kanssa tutuiksi ja joukosta löytyy jopa uusia ystäviä.

Kehittämistä löytyy aina ja siihen en halua tässä kirjoituksessa kommentoida muutoin kun toivoa uutta treenipaikkaa, jossa sisäilmaongelmat eivät olisi näin suuret. Kuitenkin olen kiitollinen, että meillä on lämmin halli talvikaudeksi, vaikkakin itse sairastun jokaisen treenikerran jälkeen.

7. Kenet kaksi jäsentä haastat seuraavaksi esittelyyn?

Heli Räikkösen ja Heidi Mikkolan

Käyttökoiralaiset tutuksi VI

liisa

1. Nimi ja lyhyesti itsestäsi?

Liisa Ollila, kolmeakymppiä lähentelevä floristi. Alkujaan aivan rovaniemeläinen, mutta olen kerennyt käydä välissä itäsuomessakin pienen mutkan. Perheeseen kuuluu minä, mies ja kolme koiraa. Welsh corgi cardigan Viltsu kohta 8v, (oikealta nimeltään siis Vilho, mutta Viltsuksi se hyvin pian kääntyi), Sekarotuinen Otto kohta 7v ja Welsh corgi pembroke Veeti 3v.

2. Koirasi ja miksi valitsit kyseisen koirarodun?

Olen aina rakastanut koiria. Perheeseemme tuli labradorinnoutaja Zorro kun olin 5 vuotias. Lukion jälkeen aloin suunnittelemaan ensimmäistä omaa koiraani. Muistan selanneeni netistä kaikki koirarodut läpi ja Welsh corgi pembroke tuntui heti omalta: suuri koira pienemmässä paketissa. Kajaanissa oli juuri syntynyt pembroke-pentue ja sieltä minulle tulikin ensimmäinen oma koira, Toivo.

Toinen koirani tuli vähän sattuman kautta. Tai se sattuma oli Arstion Heli. Sain kutsun palluttelemaan muutaman viikon vanhoja cardiganin pentuja ja itse kukainenkin voi arvata lopputuloksen. Näin siis minulle tuli Viltsu.

Otto tuli meille Jussin koirana ja Veeti monen vuoden odottamisen jälkeen.

3. Mitä lajeja harrastat koirasi kanssa?

Toivo oli ensimmäinen oma koirani ja testailtiin sen kanssa kaikenlaista. Lopulta päälajiksi valikoitui näyttelyt. Kierrettiin Suomea, käytiin Norjassa, Ruotsissa, Tanskassa ja Baltiassa ja tuloksia tuli. Agilitya kerettiin Toivon kanssa myös aloittelemaan.

Viltsun kanssa aloiteltiin perustottelevaisuus-ryhmissä ja siirryttiin agilityn puolelle. Muutamat näyttelyt ollaan myös käyty, mutta Viltsu jäi kevytrakenteiseksi – mikä on tietenkin onni agilityn kannalta.

Otto pääsee myös silloin tällöin höntsäilemään agilitykentällä, mutta hoitelee enemmänkin kotikoiran virkaa.

Veetin kanssa harrastetaan agilityä ja muutamat näyttelyt ollaan myös käyty menestyksekkäästi.

4. Miten päädyit koiraharrastuksen pariin?

Kyllä se oli tuo ensimmäinen koirani jonka kanssa halusin kokeilla vähän kaikkea. Liityttiin Toivon kanssa käyttökoiriin vuonna 2008 ja siitä se sitten lähti.

5. Missä kohtaa uraputkea olet? Tavoitteet?

Viltsun kanssa tavoitteet on saavutettu ja muutamaankin kertaan ylitetty. Tässä vaiheessa mennään hetki kerrallaan ja toivotaan että Viltsu pysyy vielä pitkään terveenä. Ainakin virtaa piisaa kuin nuorella pojalla konsanaan. Nyt nautitaan yhdessä tekemisestä.

Veeti on ollut tavallaan hyvin erilainen kuin Viltsu. Siinä missä Viltsu on ollut hyvin suora ja helppokin motivoitava, Veeti osaa ajatella itse ja sillä on tiettyä pilkettä silmäkulmassa. Huumorintajua ja pitkää pinnaa on tarvinnut niin ohjaaja kuin kouluttajatkin. Nyt aletaan olla siinä vaiheessa, että kisaamisen aloittaminen alkaa olla ajankohtaista ja mahdollista, mutta ainakin hyppytekniikka tarvitsee vielä hiomista.

6. Mitä RKK:n toiminnassa voisi parantaa, mikä on mielestäsi hyvin?

Lajeja pyörii kerhossamme moneen lähtöön. Treeneissä ja kisakentillä on päässyt tutustumaan uusiin ihaniin ihmisiin. Parantamisen varaa on ehkä tiedottamisessa, välillä asiat jäävät viime tippaan.

7. Kenet kaksi jäsentä haastat seuraavaksi esittelyyn?

Iida-Sofia Jänkälän ja Saija Aksovaaran

Käyttökoiralaiset tutuksi V

mona

1) Nimi ja lyhyesti itsestäsi?

Mona Kuusela. Olen syntynyt Kemissä tapaninpäivänä 1989, mutta jo vauvana muuttanut Rovaniemelle asumaan. Rovaniemi on aina tuntunut kodilta ja omannäköiseltä paikalta olla. Kaunis luonto, vesistöt, palvelut, kaupungin eläväisyys, harrastukset ja rakkaat ihmiset – mitäpä muuta voisi tämmöinen lapin tyttö kaivata. Sen verran utelias olen kuitenkin luonteeltani, että ulkomaita täytyy vuosittain koluta ja oivaltaa kerta toisensa jälkeen, kuinka hyvässä ja turvallisessa paikassa saamme elää ja olla.

2) Koirasi ja miksi valitsit kyseisen koirarodun?

Kotona meillä asuu yksi koira, bichon frisé ”Utu”. Utu tuli kotiin maaliskuussa 2011, podettuani valtavaa koirakuumetta koko elämäni ajan. Siskoni otettua itselleen pentukoiran vain paria kuukautta aiemmin, kuumeeni kasvoi sietämättömäksi. Ennen Utua olin ehtinyt jo kuopata unelman omasta koirasta, sillä sekä minä että mieheni olimme hyvin allergisia koirille. Bichon frisé on tunnetusti yksi allergiaystävällisimmistä koiraroduista, joten rotuvalinta oli selvä. Kävimme kuukauden ajan kasvattajien luona sekä tapasimme yksittäisiä bichoneita testimielessä. Koska reaktiot eivät olleet aivastelua ja nenänvuotoa pahempia, niin uskaltauduimme ottamaan bichonin.

Utun lisäksi minulla on toinenkin harrastuskaveri nimeltään ”Tito”. Tito on alle 2-vuotias italianvinttikoira, jonka siskoni omistaa. Hän haki itselleen pienempää koiraa ja Rovaniemellä sattui olemaan pentuja vapaana. Rotu lumosi oitis siskon ja myöhemmin koko perhepiirimme. Italianvinttikoira on mielestäni läheisyydestä nauttiva, pursuavan iloinen, leikkisä ja hyvällä tavalla surkuhupaisa rotu!

3) Mitä lajeja harrastat koirasi kanssa?

Utu -bichoni harrastaa kanssani doboa, agilityä ja näyttelyitä. Tito -itsku harrastaa puolestaan agilityä, näyttelyitä sekä juoksukilpailuja. Utu rakastaa temppuilla ja tasapainoilla dobossa, Tito taas tykkää mennä täysiä agilityn ja juoksukisojen merkeissä. Näyttelyissä Utu on jo kansainvälinen muotovalio ja Tito lähtee yrittämään viimeistä sertiään muutaman kuukauden kuluttua.

4) Miten päädyit koiraharrastuksen pariin?

Kuten oman koiran saaminen, myös koiraharrastukset ovat olleet pitkäaikaisia haaveitani. Kun olin vasta lapsi, kävimme katselemassa koiranäyttelyitä yhdessä perheeni kanssa. Jo tuolloin paloin halusta päästä itsekin harrastamaan koirajuttuja. Hienot suoritukset koiralajeissa saavat yhä edelleen ihoni kananlihalle ja kyyneleet silmiini! Koiraharrastusta parempaa en osaa kuvitellakaan.

5) Missä kohtaa uraputkea olet? Tavoitteet?

Tällä hetkellä koiraharrastukseni pääpaino on agilityssä. Kävin agilityn alkeiskurssin kesällä 2014 ja jo tuolloin tiesin, että tämä on minun lajini. Olen harrastanut agilityä nyt 2,5 vuotta, vedän omaa mölliryhmää ja janoan oppia kokoajan lisää. Ohjaajana minun tulee kehittyä paljon, varsinkin nopeaa koiraa ohjatessa. Kun Utun kanssa ohjausta ehtii muuttaa ja korjata radan aikana, niin Tito ehtii ottaa jo seitsemän muuta estettä siinä samalla! Tavoitteeni onkin kehittyä ohjaajana niin, ettei minulla mene sormi suuhun, mikäli noustaan jommankumman koiran kanssa kolmosluokkaan. Minulle 2017 tulee olemaan ennen kaikkea lajituntemuksen kasvattamisen sekä aktiivisen kisaamisen vuosi.

6) Mitä RKK:n toiminnassa voisi parantaa, mikä on mielestäsi hyvin?

RKK:n toiminnassa on hyvää innostuneet ihmiset, hieno auttamisen meininki sekä kiva lajivalikoima. Mielestäni RKK:n toiminnassa voisi parantaa uusien harrastajien pääsyä mukaan. Esimerkiksi agilityn alkeiskursseja voisi järjestää entistä tiheämmin niin, että uusilla jäsenillä olisi mahdollista päässä treenaamaan edes itsenäisesti, vaikka ryhmäpaikkaa ei voitaisi luvata. Lisäksi kannustaisin niitä jäseniä, joilla tulee väistämättä paljon poissaoloja treeniryhmistä, ottamaan koirilleen automaattisesti puolikkaat ryhmäpaikat. Näin saataisiin myös taiottua lisää ryhmäpaikkoja.  Se tilavampi ja pylväätön treenihalli olisi myös upea juttu!

7) Kenet kaksi jäsentä haastat seuraavaksi esittelyyn?

Liisa Ollilan ja Kirsi Hirviojan.