Käyttökoiralaiset tutuiksi IV

makkaran_kepitys_p

1) Nimi ja lyhyesti itsestäsi?
Olen Satu Portti ja ensi vuonna pääsisin jo agilityn seniorikisoihin pärtsäilemään! Jee! Olen pohjois -suomesta kotoisin ja asunut Rovaniemellä jo yli neljännesvuosisadan. En tuntenut täältä ketään serkkuni lisäksi, kun miehen perässä tänne muutin, mutta kun olen umpisosiaalinen lärppä, tuttuja ja ystäviä on onneksi vuosien myötä kertynyt työn ja eri harrastuksien kautta. Olen hyvin kotiutunut Rovaniemelle ja tykkään asua täällä. Lapsia on siunaantunut kaksi kappaletta ja he ovat jo täysi-ikäisiä opiskelijoita.

Kaikenmoisten koirahommien lisäksi harrastan käsitöitä (intohimona tutustua eri tekniikoihin), lukemista, ruoka- ja leipomisreseptien kokeilua, kuntoliikuntaa (pakosta sekä vapaasta tahdosta) ja hyötyliikuntaa. Eli koiranulkoilutuksen lomassa kerään vaikkapa mustikoita tai toisinpäin.

2) Koirasi ja miksi valitsit kyseisen koirarodun?
Minulla on kaksi Intopiukan schipperkeä. Pörri seniori, 12 v ja Vikke, 3v.

Ihailin aikoinani Lapinrinteellä asuneita skipuja, koska ne olivat pieniä ja muistuttivat suomen pystykorvaa. Eräänä päivänä pysäytin niiden omistajan Mikon ja kysyin, mitä nuo oikein ovat!

En niinä aikoina halunnut itselleni mitään metsästyskoiraa, vaikka niihin olen eniten tottunut. Tuntui siltä, että ne tulisivat kärsimään, sillä en itse metsästä. Etsin myös pientä rotua, koska koira oli ensimmäinen lasteni elämässä. Valintakriteereinä koiran koon lisäksi olivat myös seuraavat asiat: koiralla pitää mieluiten olla pystyt korvat ja typistämätön tai luonnostaan pitkä häntä sekä helppohoitoinen turkki.

Kauniin ulkomuodon lisäksi, schipperken luonne miellyttää; sopivan omatoiminen ja itselleni on sattunut vielä terveet yksilöt, muutoinkin kohtuu terveestä rodusta. Koko perheestä, mussukkaa myöden, on tainnut tulla schipperke-faneja.

3) Mitä lajeja harrastat koirasi kanssa?
Lempilajini on agility, tosin kisailu on jäänyt nykyään vähemmälle. Talvikauden ykköslajiksi on muodostunut Dobo sekä viime talvena Nose Work. Verijälkeä on koetettu ja molemmat koirat pitävät siitä. Verijälkeä haluaisinkin treenata nykyistä enemmän.

4) Miten päädyit koiraharrastuksen pariin?

Taisi olla em Mikko, joka minulle puhui ensimmäisen kerran agilitystä ja niinpä sain sytykkeen hakeutua kerhon toimintaan mukaan. Doboa aloin harrastamaan omasta halusta kerhossa olleen esittelyn jälkeen, koska löysin lajin, jossa sekä ohjaaja että koira voi treenata hyödyllisesti samalla kertaa lihaskuntoa, koordinaatiota yms. Nose Work ja verijälki ovat tulleet tutuksi kerhon järjestämien tapahtumien kautta.

Olen myös kokeillut BH:ta, tokoa ja vepeä. Toko-harrastajaa minusta ei taida tulla koskaan, vaikka Pörrin kanssa olenkin kaksi kisaa käynyt. Toko on liian hidastempoista minulle ;o) Vepe:en minulla taitaa olla liian pienet koirat, vaikka Vikke kyllä oli veneessä kuin kotonaan.

Kokeilulistalla on vielä pallopaimennus ja paimennus. Lista voi jatkua vielä…

Yleensäkin tykkään touhuta koirien kanssa ja jokin laji tuo mukanaan lisämaustetta harrastamiseen sekä sosiaalisuutta elämään. Eri lajeissa on hauska saada myös kokemusta omasta toiminnasta ja välissä yllättyä omista reaktioista! Kuten vaikkapa älytön kisajännitys, jota koin ensimmäisissä agilitykisoissani; hyvä että pääsin liikkeelle lähtöluvan saatua – jalat kuin juurtuivat lähtöpaikalle, huh. Koiraharrastuksissa oppii myös omista koiristaan ja se on aina plussaa arkielämänkin kannalta.

5) Missä kohtaa uraputkea olet? Tavoitteet?
Tavoitteena missä lajissa tahansa, on oppia ohjaamaan koiraa sille sopivalla tavalla, joka ei vaaranna eläimen terveyttä ja on sen lajityypillisen käyttäytymisen mukainen. Varmaan siis, en ole edes puolessa välissä uraputkea.

6) Mitä RKK:n toiminnassa voisi parantaa, mikä on mielestäsi hyvin?
Parasta kerhon toiminnassa on sen laaja lajivalikoima. Pidän peukkuja, että jatkossakin eri harrastelajeille löytyy kouluttajia ja ryhmien vetäjiä. Minusta on myös hienoa, että joka vuosi on vakiintuneille lajeille koulutusta ja uusien lajien esittelyitä.

Toimintaa voisi parantaa yksinkertaistamalla asioita, joskus tuntuu siltä, että arkitoiminta on monimutkaista.

7) Kenet haastat seuraavaksi esittelyyn?                                                                              

Seuraavaksi haastan esittelyihin Päivi Ervastin ja Marru Parviaisen.

 

Käyttökoirat mukana Siisti Rovaniemi -kampanjassa

Rovaniemeläiset koirakerhot; Rovaniemen käyttökoirat, Lapin ajokoirayhdistys, Lapin Nuuskut, Lapin Spanielikerho ja Lapin Mäyräkoirakerho liittyivät Siisti Rovaniemi – kampanjaan. Pohjois-Lapin koirakerho Ivalosta on myös mukana toiminnassa omalla alueellaan.

Siisti Rovaniemi – kampanjassa mukana olevat kerhot jakavat koirankakkapusseja jäsenilleen harjoituksissa sekä kokeissa ja kisoissa tapahtumaan osallistuville. Toiminnan mahdollistavat sponsoreina Biobag Finland Oy ja koirankakkapussit.fi.

Kampanjaan liittymisellä koirakerhot haluavat tuoda esille, että koiraharrastajatkin välittävät ympäristön siisteydestä, kun koirien jätökset kerätään pois kulkuväyliltä ja pihoilta. Kakkapussi sisältöineen on maatuva ja sen voi kompostoida halutessaan. Biohajoavien pussien tärkkelyksen tuotanto ei ole pois ruoan- tai rehuntuotannosta.

Kampanjassa mukana olevat kerhot haastavat siistin ympäristön edistämiseksi ja keräystavan juurruttamiseksi muita Lapin Kennelpiirin koirakerhoja järjestämään vastaavaa toimintaa. Haastamme myös Ounasrinteen asukasyhdistyksen herättämään henkiin taannoisen Kerää roska päivässä – kampanjan.

Lisätietoja:

Sanna Alaruikka, Pidä Lappi Siistinä ry, järjestökoordinaattori, 044 7689 145, sanna.alaruikka@pidalappisiistina.fi.

Aila Kauppila, Napapiirin Residuum Oy, tiedottaja, 0207 120 238, aila.kauppila@residuum.fi

Sannamari Pehkonen, ympäristötarkastaja, Rovaniemen kaupunki,                                            016 322 8433, sannamari.pehkonen@rovaniemi.fi

Rovaniemen käyttökoirat, Hanna-Leena Pasanen, puheenjohtaja, 044 2828268, pj.rkkry@gmail.com

Jens Mahlberg, 0400 444 168, jens@econsept.com (koirankakkapussit.fi)

Biobag Finland Oy, Jouni Riutta, 040 578 0478, jouni@biobagworld.com

Pidä Lappi Siistinä ry on vuonna 1987 perustettu ympäristöjärjestö, jonka toiminnan tarkoituksena on säilyttää Lapin puhdas ja viihtyisä ympäristö. Päämäärään pyrimme valistustoiminnalla, koulutuksella, jätehuollon kehittämisellä, erilaisilla ympäristöprojekteilla ja talkootyöllä. http://pidalappisiistina.fi/

Napapiirin Residuum Oy on jätehuollon ammattilainen, joka palvelee Rovaniemen, Pellon ja Ranuan alueen asukkaita. Vastaamme omistajakuntiemme alueella kotitalouksien hyötyjätehuollon ja vaarallisten jätteiden jätehuollon järjestämisestä, hyötykäyttöön kelpaamattomien jätteiden loppusijoittamisesta sekä jäteneuvonnasta ja tiedottamisesta. Vastaanottopalvelumme ovat myös alueen yritysten käytettävissä. http://residuum.fi/

Rovaniemen kaupungin ympäristövalvonta järjestää kaupungille kuuluvat ympäristönsuojelu-, rakennusvalvonta- ja terveydensuojeluviranomaisen sekä eläinlääkärien ja asuntotoimen palvelut. Ympäristö- valvonnan viranomaistehtävät on määritelty kaupunginvaltuuston hyväksymässä johtosäännössä.www.rovaniemi.fi/fi/Palvelut/Ymparisto-ja-luonto

Möllitoko 9.4.2016

Pitkästä aikaa RKKn toko- ja rally-tokojaos sai järjestettyä epävirallisen tokokokeen lauantaina 9.4.2016. Koe järjestettiin Pahtajan agilityhallissa.
Tuomarina toimi Saara Kangasniemi, liikkeenohjaajana Jaana Riskilä ja koetoimitsijana Reetta Mantovaara.  Lisäksi muutama talkoolainen oli värvätty purkamaan ja rakentamaan agilityrataa, jotta mahduimme tokoilemaan.
tuomari
Palkinnot kokeeseen lahjoitti K-Market Sinettä.
Epäviralliset kokeet ovat kenraaliharjoitus virallisia kokeita ajatellen ja näin koulutusohjaajan näkökulmasta täytyy todeta, että yhdenkään osallistuneen koirakon kohdalla tämä harjoitus ei mennyt hukkaan.
Nimittäin Kivelän Päivi tai Pulliaisen Riikka sanoi joskus tokokoulutuksessaan, että kokeessa jännittämistä ja siitä huolimatta tekemistä tulisi harjoitella, mutta tutussa porukassa ja paikassa se on lähes mahdotonta.
seuraa
[i]Varoitus: Seuraavan kappaleen voi ymmärtää väärin, joten sanon jo etukäteen, että tarkoitus ei missään nimessä ole ketään loukata vaan päinvastoin kannustaa jatkamaan.  Allekirjoittaneella oli joskus aikaa harrastaa dartsia, jota on yleisesti tituleerattu hermopeliksi, joten kirjoitan kokemuksesta.[/i]
En ole kaikkia kokeen koirakoita harjoituksissa nähnyt, mutta uskallan olettaa, että monet ovat onnistuneet harjoituksissaan paremmin kuin kokeessa.
En kuitenkaan laittaisi tätä koirakoiden osaamattomuuden vaan hermojen piikkiin, pääosin ohjaajan hermojen. Koirathan lukevat ohjaajiensa tunteita paremmin kuin yksikään psykologi ja alkavat jännittää, jos ohjaaja jännittää.
Kokeessa jännittäminen ei kuitenkaan vaadi käyntiä mainitulla psykologilla tai  noutokapulan nostamista naulaan vaan rohkeutta lähteä tilanteisiin, jotka jännittävät.
Olen ylpeä kaikista, jotka uskalsivat voittaa itsensä osallistumalla kokeeseen ja toivon, että kaikki uskaltavat tehdä niin vielä uudelleen.
kaukokäsky
Kokeen tulokset:
AVO
1. Minttu ja Sulo AVO2,241,0p.
2. Niina ja Camo AVO3 211,0p.
3. Emilia ja Tomu AVO0 190,5p.
ALO
1. Minna ja Juju ALO1 188,5p. KP
2. Marru ja Teddy ALO2 149,5p.
3. Tiina ja Rico ALO2 144,75p.
4. Päivi ja Diego ALO3 132,75p.
5. Marru ja Ozzi ALO3 126,5p.
6. Mirva ja Eddie ALO3 126,0p.
7. Helena ja Nöppe ALO0 84,0p.
8. Liisa ja Max ALO- ohjaaja keskeytti
Huom. Kokeessa jaettiin hylkäämisen sijaan miinuspisteitä nameilla palkkaamisesta liikkeiden välillä, siksi kokonaispisteet ovat tavallisesta poikkeavia.
Jotta muillakin olisi mahdollisuus harjoitella jännittämistä ennen 13.8.2016 järjestettävää kerhonmestaruuskoetta, järjestämme tänä vuonna Iipan Cup:in kolme osakilpailua, näistä lisätietoa foorumilla.
Toko- ja rally-tokojaoksen puolesta
Reetta Mantovaara
Kuvat: Laura Hanni

Arkitottelevaisuuskoulutusohjaajakurssi

Kaksi viikonloppua helmikuusta vierähti Pahtajalla opiskellen arkitottelevaisuuskoulutusohjaajakurssilla.

hituri

Marja-Leena Hituri

Kouluttajina toimivat Heli Kelhälä sekä Marja-leena Hituri, molemmat pitkäaikaisia koiraharrastajia ja arvostettuja tokotuomareita.

Ennen kurssia olimme jo saaneet materiaalia ja kirjasuosituksia opiskeltavaksi. Ensimmäinen viikonloppu Heli Kelhälän kanssa sujui aika leppoisasti teoriaa kuunnellen ja toistemme koiria kouluttaen. Keskustelimme hyvässä hengessä ja mietimme jo uusia ideoita tulevaisuuteen. Pieniä oivalluksia jäi kytemään mieleen ja kotona piti heti oman koiran kanssa kokeilla jotain uutta.

Toinen viikonloppu olikin sitten jo enemmän käytännön harjoituksia.
Pitkin viikonloppua saimme Post-it-lapuilla tehtäviä joissa oli kuvattuna erilaisia tilanteita, joihin koulutusohjaajana voisimme joutua. ”Tämän pitää totella minua ilman makupalaa” tai ”Ei minua haittaa että se vetää hihnassa.” Näitä lappuja sitten puristettiin tiukasti hikisissä nyrkeissä kunnes tuli vuoro lukea oma lappu ääneen ja kertoa siihen ratkaisu. Sitten pohdittiin yhdessä, ovatko kaikki samaa mieltä.

Jo toisen viikonlopun ensimmäisen päivän jälkeen tuntui varmasti monesta siltä, että voitti itsensä useamman kerran. Hiljaisimmatkin avautuivat ja aivot joutuivat todellakin töihin. Joutui miettimään, miten MINÄ kouluttaisin tämän ongelman? Onko se oikea tapa, vai pitäisikö sittenkin sanoa jotain muuta?
arkitootelevaisuuskurssi
Lauantaina iltapäivällä alkoivat käytännön harjoitukset. Asiakkaina oli tällä kertaa vieraampia ihmisiä ja koiria. Niitä OIKEITA asiakkaita. Nyt jouduttiin todellisiin töihin. Miten mainio tilanne, kun yhtäkkiä halliin tuli monen tasoisia ihmisiä ja koiria. Rotukirjo oli ilahduttava. Koirien haukunta peitti välillä alleen koulutusohjaajien kovemmankin äänen ja naksuttimen sai haudata suoraan taskunpohjalle. Nyt kohtasimme myös ihmisiä joilla ei koiran kouluttamisesta ollut aikaisempaa kokemusta. Välillä tuntui että puhumme täysin eri kieltä.  Nopeasti myös huomasi, että edelliselle koirakolle toiminut tapa ei ollutkaan enää seuraaville se oikea ja toimiva. Täytyi keksiä jotain muuta.

Paljon jäi kurssista uutta pureskeltavaa ja mietittävää. Edessä on vielä kymmenen harjoituskertaa koulutusohjaajana ja sitten arkitottelevaisuuskoulutusohjaajan kortti on taskussa. (Tuolle nimihirviölle pitäisi kyllä keksiä joku napakka lyhennys.)
Jatkuvaa oppimista, kokeilua, pieniä ja suuria onnistumisia ja niitä pelottavia epäonnistumisiakin. Niitä ainakin minä odotan jo innolla.

Yhteenvetona voisi sanoa että erittäin antoisa kurssi jota voin lämpimästi suositella kaikille koirien (ja ihmisten) kouluttamisesta kiinnostuneille koiraharrastajille. Erityiskiitokset vielä Helille ja Marja-leenalle!

 

Teksti ja kuvat: Laura Hanni

Kiitos numeroliivejämme tukeneille yrityksille!

Rovaniemen käyttökoirien 40-vuotisessa historiassa erilaisia toimikuntia ja jaostoja on perustettu aina tarpeen mukaan, tarinat kertovat jopa 70 -luvulla toimineesta raittiusjaostosta.

12.3.2015 kerhomme hallitus päätti kokouksessaan perustaa sponsoritoimikunnan sponsorikyselyiden keskittämiseksi.
Hallituksen edustajien lisäksi toimikuntaan lähtivät alussa mukaan Saija Aksovaara, Jutta Kilponen, Reetta Mantovaara sekä Seija Matero.

Toimikunnan ensimmäiseksi tehtäväksi otettiin uusien numeroliivien hankkiminen RKKn kokeisiin ja kilpailuihin. Vanhat liivit oli saatu Rovaniemen maalaiskunnan aikaan jostain lahjoituksena, eikä lopulta kukaan enää varmuudella osannut sanoa, oliko kerhollamme käytössä kaikkia numeroita alunperinkään.

Tuoreen sponsoritoimikunnan ja muun jäsenistön yhteispanoksella saimme uusien numeroliivien hankintaan kuusi paikallista sponsoria ja uudet upeat numeroliivit saapuivat painosta syyskuun lopulla.

Ne pääsivät heti tuoreeltaan käyttöön ensimmäisen kerran 3.-4.10.2015 Pelloon Rovaniemen käyttökoirien ja Länsirajan kennelkerhon yhteisiin agilitykilpailuihin, joihon osallistui 103 koirakkoa.
Toisen kerran liivit olivat käytössä niin ikään Pellossa 20.-21.2.2016, jolloin ilmoittautuneita oli 125 koirakkoa.

Numeroliivit tulevat olemaan käytössä vielä monet vuodet ja kuluvana vuonna ainakin:
25.-26.3. Pääsiäisen agilitykilpailuissa Rovaniemellä Ounashallissa
15.5. Rally-tokokilpailuissa Rovaniemellä
21.-22.5. Agilitykilpailuissa Rovaniemellä
9.6. Agilitykilpailuissa Rovaniemellä
14.6. Agilitykilpailuissa Rovaniemellä
13.-14.8. Tokokokeessa Rovaniemellä
20.-21.8. Agilitykilpailuissa Rovaniemellä
8.-9.10. Agilitykilpailuissa Pellossa

Kiitos vielä kerran:
SantaClaus Holiday Village
http://www.joulupukinlomakyla.fi

Tekniset Valokulma Rovaniemi
http://www.tekniset.fi

Lemmikinvalinta
http://www.lemmikinvalinta.net

MHK -kuljetus Oy
http://www.mhkkuljetus.fi

Eläinlääkärikeskus Kieppi
http://www.rovaniemenelainkeskus.fi

DK-Enormi Oy
http://www.dk-enormi.fi

Rovaniemen käyttökoirat ry.n sponsoritoimikunnan puolesta
Reetta Mantovaara

Käyttökoiralaiset tutuksi III

20150308_113315

1) Nimi ja lyhyesti itsestäsi?
Olen Heli Arstio, pikkuhiljaa lähempänä neljää- kuin kolmeakymppiä oleva agrologi, tosin en niitä hommia ole päässyt vuosiin tekemään. Minulla on pirtsakka, kohta parivuotias Einari-poika, joka yleensä häärää mukana treeneissä. Eläimiä on monenlaista ollut. Tällä hetkellä 3 koiraa, 2 kissaa, kymmenkunta kanaa ja Kalevi-kukko. Ankkoja ja lampaita kesälemmikkeinä.

2) Koirasi ja miksi valitsit kyseisen koirarodun?
Tällä hetkellä kotona on 2 cardigan corgia, Malla 9v ja Aunus 7v. Sylvi on 3-vuotias länsigöötanmaanpystykorva. Cardit tuli elämään yllättäen,  kun puutarhakouluaikainen luokkakaveri Sipolan Anne alkoi puhelemaan vuonna -97, että hänellä sijoituksessa olevalla Maija-nartulla on kasvattajan luona pennut ja yksi uros olisi kotia vailla. Taisipa siinä keskustelussa kuulua suurinpiirtein tämä vanha kiristyskeinokin: varmaan se pentu joudutaan lopettamaan jos kukaan sitä ei ota. Niimpä sen kummemmin ajattelematta ajeltiin Pattijoelle Big-Wood’sille ja haettiin Hippi kotiin. Eli empä voi sanoa juuri rotuvalintaa harkinneeni, mutta en kyllä ole sitä katunutkaan. Cardeja olen kasvattanut jokusen pentueen Shiwacca-nimellä, viime vuosina on sillä rintamalla pitänyt hiljaiseloa. Aunus on Hipin tyttärentyttärenpoika ja minulla on ollut ilo omistaa kaikki nämä 4 polvea. Sylvi tuli hyvinpitkälti yhtä äkäisesti kuin Hippikin.

3) Mitä lajeja harrastat koirasi kanssa?
Ennen Hipin tuloa minulla oli x-rotuinen Emma joka taisi tulla v-91. Joskus 90-luvun puolivälissä käytiin Emman kanssa agilityn alkeiskurssi pöykkölän maneesilla.Vaikka meillä ei harrastus siitä edennytkään, tyssäsi lähinnä hevosenjaskan syöntiin, tunsin lajin omakseni ja sillä linjalla on menty kaikkien koirien kanssa höntsäilyhengessä. Joskus ollaan käyty paimentamassa ja tehty verijälkeä ihan omaksi huviksi.

4) Miten päädyit koiraharrastuksen pariin?
En kyllä muista, varmaan Murun koirakoulussa oltu vanhan cittarin parkkihallissa ja siitä sitten löydetty tiemme muihin karkeloihin.

5) Missä kohtaa uraputkea olet? Tavoitteet?
Aunus ensimmäinen koira joka on noussut kolmosiin. Jos vertaa esim.siihen, että Hipin kanssa touhuttiin ykkösissä koko mahtava ‘ura’, olemma nyt varmasti siellä huipulla. Aunus oli SWCSn vuoden agilitycorgi2. jokunen vuosi sitten, että aivan hienosti nakki on osannut. Jos jotain tavoitetta haluaisi asettaa, se on varmasti se, että a) pääsisi tässä takaisin ‘kisamoodiin’, b) motivoituisi/ehtisi opettaa Sylville kepit. Siinä sitä tavoitetta tähän hätään. Toki asiaa auttaisi jos saisi oman ohjauksen tälle vuosituhannelle.

6) Mitä RKK:n toiminnassa voisi parantaa, mikä on mielestäsi hyvin?
Ei moitteensijaa. Ihana porukka ja hyvässä hengessä on mukava harrastaa ja talkoilla. On tosi hienoa, että on mahdollisuus käydä reenimässä ympäri vuoden lämpimässä. Uutta innokasta porukkaa tulee mukaan jatkuvasti ja lajeja on varmasti tarjolla jokaiseen makuun.Erityiskiitokset aktiiviporukalle, jotka jaksaa vuodesta toiseen tehdä töitä tämän kivan koiraharrastuksen eteen!

7) Kenet haastat seuraavaksi esittelyyn?
Jos Portti Satua ei ole ennen haastateltu, haastamma Sadun Hymyilevät kasvot (mustavalkoinen)

Käyttökoiralaiset tutuiksi II

Saila ja Nano

1) Nimi ja lyhyesti itsestäsi?

Saila Lampela. Sodankylästä aikoinani lähteny ja käyny mutkan Mikkeli-Oulu- Kittilä ja päädyin Rovaniemelle 2012. Perheeseen kuuluu mies, 3- ja 1- vuotiaat tytöt ja kaks koiraa. Lisäksi aloitin nyt syksyllä Sosionomin opinnot monimuotokoulutuksena eli vapaa-ajan ongelmia ei ole😉.

2) Koirasi ja miksi valitsit kyseisen koirarodun?

Lancashire heeler/Lancashirenkarjakoira. Olin pienestä asti halunnu koiraa jota en lapsena ikinä saanu L. Kun kasvoin isoksi aattelin, että nytpä voinki toteuttaa tämän haaveen. Olin aina aatellu, että kyllä koiran pittää koiran kokonen olla ja kappas kummaa Nano on mittaamattakin selvästi minikoira J. Heelereistä kiinnostuin luettuani Koiramme-lehdestä heelereitten rotuesittelyn, jossa niitä kehuttiin iloisiksi, vilkkaiksi jne. ja jotenki siinä vaan tuntu kaikki loksahtavan kohilleen (vaikka se ei ollukkaan koiran kokonen). Heelereitä aika vähän pohjosessa tapaa (vaikka asuin sillon vielä Oulussa) ja aloin ettimään kasvattajaa jonka koiriin vois livenä tutustua. No niinhän siinä kävi, että marraskuussa 2010 Nano tuli ilokseni sijoituskoiraksi ruotsin puolelta ja olen kyllä tykänny. Lisäksi kotoa löytyy miehen työkoirana toimiva saksanpaimenkoira. Ja sittehän minua tietenki vaivaa jatkuva pentukuume, mutta toistaiseksi se on pysyny aisoissa..

3) Mitä lajeja harrastat koirasi kanssa?

Nanon kans harrastetaan agilityä ja lenkkeilyä (tosin jos Nano saa päättää niin ei se mihinkään lenkille lähe vaan jää pihhaan juoksemaan pallon perässä, jos sitä vaan joku sille heittelee). Näyttelyissä on käyty aikoinaan muutaman kerran, kunnes Nano sai tuomarikammon ja viimeisissä näyttelyissä missä käytiin, se karkas kehästä, niin päätin että ehkä se ei oo meijän laji J.

4) Miten päädyit koiraharrastuksen pariin?

Jo koiranhankintaa miettiessä aattelin, että agilityä haluan ainaki testata ja sille tielle olen jääny. Ja lisää haastetta treenaamiseen saa, kun ottaa pienet lapset mukaan…siinä tottuu sekä koira että ohjaaja häiriötekijöihin😉.

5) Missä kohtaa uraputkea olet? Tavoitteet?

Kisaaminen uskallettiin alottaa vasta tänä keväänä ja nyt on kaks LUVAa ykkösistä kasassa. Tavoitteena on saaha se viimineki LUVA ja sitte katotaan miten homma kakkosissa etenee. Pääasia on, että meillä on molemmilla hauskaa. Nanon suurin toive on, että sen ohjaaja oppis ohjaamaan sitä sujuvasti ja lopettas turhan sähläämisen.

6) Mitä RKK:n toiminnassa voisi parantaa, mikä on mielestäsi hyvin?

Porukka on tosi mukavaa eikä mulla valittamista oo kyllä oikeestaan mistään. No se hallihan ois tietenki kiva, että se ois semmonen missä vois talvellaki kisata.

7) Kenet haastat seuraavaksi esittelyyn?

Heli Arstion