Nuorekkaassa ja vallattomassa seurassa

Unohdin kisapaikalla kertoa, että mie oon poissa Porista. Tiedän myös, että kehtaaminen on siellä päin aivan eri asia kuin täällä eteläisellä länsirannikolla. ”H”:n nakkaaminen sanoihin ei oikein suju. Vaikka olinkin viikonlopun ajan junantuoma, ihan kirjaimellisesti, niin olen ollut siellä Rovaniemellä junantuomana (omalla autolla) 1993-1994 1,5v ajan, josta suurin osa kului Kolpeneella siviilipalveluksessa.

Rovaniemen matkassa on kaksi pahaa puolta – alku ja loppu. Alku sikäli, että Porista ei pääse junalla pois klo 18:15 jälkeen, joka tarkoitti 2,5h odottelua Tampereen, ei niin viihtyisällä, asemalla. No erittäin värikästä siellä oli, tarjontaa oli kerjäläisistä, huumeiden ja vähän muunkin kauppaajiin. Kun sitten pääsin yöjunaan, sain nukkua yli 8h, joten olin pirteä, kun Merja oli minua vastassa asemalla. Teimme mutkan hotellille aamiaiselle, erittäin maittavalle. Siellä kuulin ”ikävän” uutisen. En saanutkaan huonetta alkuperäisestä hotellista, vaan ”jouduin” menemään la-su yöksi hotellin pyynnöstä uuteen Arctic Light hotelliin. No sielläkin oli huoneet vähissä ja ”jouduin” tyytymään noin 45 neliön aika upeaan huoneeseen.

_MG_8008

Lauantaina medi 3 -luokkalaisten “vesiesteeseen” tutustuminen

No ennen hotellille menoa oli ohjelmassa päivän mittainen suihku. En voi kuin ihmetellä, kuinka hienosti Roissa suhtaudutaan sadesäähänkin. Ehkä talven kylmyyden jälkeen teille on sama sataako vai paistaako … tai ei aivan kaikille ihan sama. Joku ohjaaja taitoi saada radalla itku-potku-raivarin ”mie en tykkää tästä… täällä kastuu … mie lähden pois”. Yritäpä siinä sitten olla korrekti tuomari ja pysytellä kasvot totisina. No en minä muutenkaan totinen ole, enkä torvensoittaja.

Toimihenkilöt Riikka ja Merja

Toimihenkilöt Riikka ja Merja “sateensuojassa”

Tuosta otsikon alkuosasta joku ajatus. Mietin, miksi pohjoisessa ihmiset ovat niin nuorekkaita. Tänään pari päivää kisojen jälkeen oivalsin sen. Pakkasessahan ei vanhene, ainakaan säilötyt tuottee pakasteina. Kai sitten ei Lapissa talven pakkasissa vanhene ulkoisesti, jolloin ihminen on vähintään kolmanneksen nuorempi kuin etelän ihminen 😉

_MG_8017

Schapendoes Unna ja Seija

Ne jotka ovat Facebookissa kavereitani, ovat voineet lukea jo joitakin huomioitani kisoista. Muutama päällimmäisenä oleva asia tässäkin lyhyessä blogikirjoituksessa tulee mainittua. Ensinnäkin rotukirjo – Rotujen monipuolisuus alkaa näkyä jo Vaasan korkeudelta, mutta korostuu vielä pohjoisemmaksi tullessa. Tykkään siitä, että kisoissa on monia eri rotuja ja erityisesti siitä, että rodut pärjäävät vaihtelevasti. Ei tarvitse aina samojen rotujen voittaa. Toinen erilaisuus, joka tuli mieleeni oli rimojen tippuminen tai oikeastaan niiden tippumattomuus. Lauantaina käytin korkeampia hyppyjä 2- ja 3-luokassa. Rimoja tippui melko vähän. Etelässä tippuu paljon enemmän. Kolmas positiivinen ero oli asenne koiriin. Jos jollekin sattui tulemaan virhe, ei sitä mielenosoituksellisesti näytetty korostettuna koiralla. Neljäs huomio oli nupinan puute. Minulle tuli vain yksi kysymään arvostelusta, voisinko ottaa virheen heiltä pois (en ottanut). Muuta nupinaa en ainakaan kuullut.

_MG_8041

Unkarinviszla Visu ja Maikki

Lauantain sateinen päivä sujui melko hienosti aikataulussa. Kisapäivän jälkeen kävin hotellilla suihkussa ja kuivatin kastuneita kenkiä föönillä. Älkää kokeilko jälkimmäistä. Siitä tulee aromaterapiaa. Illalla kävimme syömässä pikku seurueena. Agilitysta keskustelimme, muttemme tulevista radoista. Olen tarkka siitä, etten puhu kisa-asioista etukäteen kilpailijoiden kanssa. Hotellilla viimeistelin lauantain radat nettiin agi-petteri.fi sivulle ja seurasin samalla Euroviisuja. En malttanut mennä nukkumaan ajoissa, joten aamiaisella vähän väsytti, mutta kyllä aamiaisen runsaus ja esillepano piristi. Aamiaisella oli myös ranskalaisia sotilaita sotaharjoituksesta.

_MG_8049

Puli Lana

Sunnuntaina Merja haki minut kisapaikalle, hienoa palvelua teillä. Kisapäivä oli huomattavasti vähäsateisempi, ajoittain jopa sateeton. Joku toimihenkilö taitoi innostua, kun kerroin hotellilla olleen ranskalaisia miehiä pilvin pimein ;-). Sunnuntain teemana pidin rimat minimissä, ohjaajiin vauhtia. Aika hyvin ohjaajat liikkuivat, vaikka sitten jalka teipattuna. Kakkosluokan radallani useat ohjaajat yrittivät turhaan kiirehtiä ”väärää reittiä”. Jos sillä puolella jäi jälkeen koirasta, koira hyppäsi melko varmasti hypyn väärään suuntaan. Pyrin tekemään radat suhteellisen virtaaviksi, mutta myös sellaisiksi, että niillä pitää olla ainakin ajoittain koira hyvin hallinnassa ja osata lukea jo rataantutustumisessa, mihin koira on menossa missäkin vaiheessa. Nopeat jalat edesauttavat radoillani pärjäämistä, mutta hitaampikin niillä pärjää, kun miettii liikkumisensa rytmitystä ja reittiä. En suunnittele ratoja tiettyjä ohjaustekniikoita sisältäviksi. Yritän miettiä ne niin, että ohjaaja voi liikkua useampaa eri reittiä ja koira pääsee menemään turvallisesti radan, vaikka kaarrokset vähän venyisiväktin.

Kisoissa tuli hienoja tuloksia, sertejä eri tasoilla ja luva-tuloksiakin monia. Onnittelut vielä kaikille menestyneille. Palu_MG_8042umatkaa ennen kävin Merjan luona syömässä. Aika kului niin siivillä, että olisin ilman Merjan tarkkaavaisuutta myöhästynyt junasta. Kotimatka sujui hieman katkonaisesti nukkuen, kun jännitin heräänkö 05:20 aikoihin kelloon, jotta pääsen sitten puoli tuntia myöhemmin junasta pois Tampereella. Hyvin heräsin ja pääsin bussilla loppumatkan eli Tampere – Pori välin. Suoraan asemalta sitten pirteänä töihin. No pari päivä meni reissusta toipuessa.

Kiitos ihanasta viikonlopusta hienon ja innostuneen porukan seurassa sekä upeasta tuomarilahjasta. Oranssi on aina oranssi! -PK- (Petteri Kerminen)

Advertisements

Olenko ERI-erinomainen

14.5.2015

Huhtikuun 8.pvnä kokoontui Pahtajan hallille uudet näyttelyryhmäläiset hieman uteliaina ja kysyvin katsein. ’Olenkohan ERI-erinomainen vai vaatimaton H-hyvä? Mitähän täällä tapahtuu, muuta kuin juoksemista ja tylsää seistä tököttämistä?’ Koiranäyttelyn mielikuva on koiralle valitettavan usein tylsä ja omistajan ikävä velvollisuus kasvattajaa kohtaan, joka pyritään suorittamaan nopeasti pois päiväjärjestyksestä.

Alkavalle kurssille olin hyväksynyt viisi aloittavaa koirakkoa, jotta kaikille riittäisi yksilöllistä aikaa ja neuvoja. Aloittavassa porukassa oli karkeasti luokiteltuna kaksi tokokoiraa, kaksi agilitykoiraa ja yksi lajiaan etsivä koira. Lähtötilanne oli mielestäni hyvä, sillä heillä kaikilla oli mahdollisuus tulla ERI-erinomaisiksi tämän kurssin aikana.

Loistavasta alkutilanteesta lähdin innoissani viemään koirakoita kohti koiranäyttelyn ja handlaamisen ihmeellistä maailmaa. Pääsimme hyvään vauhtiin ihan ensimmäisellä kerralla, koska koirilla ja ohjaajilla oli yhteydensilta rakennettuna. Koirat olivat kaikki erilaisia persoonia, vaikkakin ryhmään sattui kaksi novascotinnoutajarodun edustajaa. Ryhmässä oli näiden lisäksi schipperke, espanjanvesikoira ja welsh corgi. Mukavasti erilaisia isoja ja pieniä koiria.

Kurssin puolessa välissä harjoitukset olivat jo todella pitkällä ja ohjauskuviot saavuttivat jokaisen tietoisuuden. Huomasin, kuinka nämä tunnolliset kurssilaiset suorittivat oman kehänsä pääkoppa raksuttaen ja keskittyen. Tunnelma meinasi välillä painua liiankin totiseksi oikein suorittamiseksi. Minun velvollisuuteni oli silloin hieman nostaa handlereiden mielialaa ja kävimme keskusteluja esittämisen ja onnistumisen paineista. Puhuin paljon, niin kuin aina, mutta muistin myös kuunnella. Kurssilaiset viihtyivät, meillä oli kivaa ja mikä parasta koirillakin oli viimein mukavaa näyttelykehässä.

Tässä minun ajatuksiani kurssilaisista ja heidän valloittavista koirista. Saatte lukea myös heidän terveisensä ja palautteensa minulle, mitä he kurssista ajattelivat!

Liisa ja novascotinnoutaja Max

Tämä koirakko oli minulle entuudestaan tuttu, sillä olimme olleet monet kerrat näyttelytottumustreeneissä yhtä aikaa, sekä törmänneet toisiimme tokohallin ovella. Minulla oli vahva positiivinen mielikuva Maxista koirana. Tämä positiivinen mielikuva osoittautui oikeaksi. Ihastuttava koira, jolla on taitava ja koiralleen omistautuva ohjaaja. Maxilla oli näyttelykehästä todella tylsä mielikuva ja ohjaajalla kova kiire pois kehästä. Onnekseni Liisa ei halunnut olla näyttelykehässä näkymätön :-). Tylsyyden lamaannuttavan Maxin mielikuvaa ja tunnetta lähdettiin nostamaan todella lyhyillä suorituksilla, tiheällä palkalla ja Liisan iloisella energialla. Tuloksia alkoi näkyä jo kolmannella treenikerralla. Maxilla oli myös pieniä ongelmia löytää itse ryhdikästä seisomisasentoa, mutta vireen noustessa seisominen korjaantui melkein itsestään. Max alkoi kantaa itseään loistavasti.

Maxin ympyrällä Maxravaaminen muistutti alussa lähinnä seurauksen välimuotoa. Koiran etutassut huitoivat välillä liikaakin, kun kontakti ylöspäin oli liian suuri. Liisa höpötteli Maxille juostessa, joka aiheutti Maxin katseen nousemisen ylös Liisan kasvoja kohti niin kuin tokokoira tekee seuratessaan ohjaajaa. Tämä ongelma piti korjata nopeasti. Käytettiin alussa vähän etupalkkaa, mutta kaiken ratkaisevin askel oli, kun Liisa lopetti höpöttämisen ja antoi Maxille rauhan ravata ympyrällä. Lopullinen tulos oli ihokarvoja nostattavan upea ravi, joka oli vapaa, rento ja luonnollinen. Tämän koirakon kanssa tavoitettiin ERI-erinomainen muutos, josta on hyvä lähteä luottavaisin mielin näyttelykesää kohti.

“Olen suhtautunut näyttelyihin pienellä varauksella ja pitänyt niitä “pakkopullana”, joissa olen käynyt kasvattajan toiveesta. Kurssillekin lähdin oletuksella, että nyt totutetaan koiraa kesän näyttelyitä varten juoksuttamalla koiraa kehää ympäri ja seisoa tökötetään asennossa muu aika. Kurssi avasi aivan uudenlaisen näkymän näyttelymaailmaan heti ensimmäisestä kerrasta lukien ja arvostus lajia ja erityisesti handlereita kohtaan nousi valtavasti. Ohjaaja sai kurssilta valtavan tietopaketin siitä, miten kehässä toimitaan ja mitä pitää ottaa huomioon. Kurssilla opetettiin myös hienosti, miten kukin koira saadaan esiintymään edukseen kunkin yksilöllisten erityistarpeiden edellyttämällä tavalla. Odotukset kurssista ylittyivät monenkertaisesti, kurssi oli valtavan opettavainen ja siellä oli aina tosi kivaa niin omistajilla kuin koirilla. Nyt odotan innolla tulevia näyttelyitä jotta pääsen soveltamaan saatuja oppeja ja näkemään miten ne toimivat käytännössä. Iso kiitos Saijalle ja RKK:n näyttelyjaostolle kurssin järjestämisestä, suosittelen kurssia kaikille”. -Liisa-

Satu ja schipperke Vikke

VikkeSatu ja Vikke olivat minulle myös ennestään tuttuja viime kesän BH-kurssilta. Minulla oli valmis mielikuva energisestä Vikestä, joka on erittäin vikkelä kaikilta osa-alueilta. Satu saapui kurssille loistavalla asenteella, kuin avoin kirja ilman sivuja. Hän myönsi, ettei ymmärrä lajista mitään ja sen vuoksi tuli kurssille oppimaan, loistavaa ajattelin.

Viken kanssa lähdettiin perusasioista. Ensimmäinen tehtävä oli opettaa Vikelle seisominen, toinen nuuskimatta oleminen, kolmas ravaaminen suoraan liikaa vetämättä ja neljäntenä seisominen pöydällä ilman ahdistumista. Tässä olikin paljon opeteltavaa lyhyessä ajassa. Satun tuli myös itse sisäistää monta monenmoista asiaa, mutta tavoitteena oli saada ensin perusasiat kuntoon.

Vikke ja Satu opettelivat kotona seisomista ja hallittua liikkeelle lähtöä. Vikke saikin nopeasti näyttelyjujusta kiinni, onhan Vikke vikkelä myös oppimaan. Vikelle annoin vielä vähän loppumetrien läksyjä maltin löytymiseen, jotta seisomiseen saadaan vielä kestoa ja keskittymistä. Loppu viimein Vikke on valmis kesännäyttelyihin valloittamaan tuomarit oikealla showman persoonallaan.

Kurssi oli tarpeellinen ja avasi uusia näkemyksiä koiran esittämiseen näyttelyssä. Aion kokeilla oppeja näyttelyssä. Kiitos kurssin järjestämisestä!

-Satu-

Liisa ja welsh corgi Veeti

Viime kurssilla sydämmeni valloittanut iloinen ja veikeä Pöysti oli vielä mielessäni, kunnes tutustui tähän sielukkaaseen welsh corgiin Veetiin. Veetillä ja Liisalla oli paljon asioita jo kohdallaan, mutta korjattavaa löytyy aina. Seisominen oli jäätynyt imuttamisen asteelle ja siitä tulikin päästä nopeasti eroon. Veetillä on taitava omistaja ja imuttaminen oli pelkkä muisto kurssin puolessä välissä. Veeti seiso hienosti paikallaan korvat pystyssä, menettämättä kuitenkaan tuota sielukasta katsetta.

Veetillä oli myös lievää vire ja mielikuva ongelmaa, joka näkyi koiran korvista. Veeti pisti korvat luimuun ja sehän ei sovi showkehään. Koira näyttää silloin ahdistuneelta. Liisa lisäsi positiivista sosiaalista palkkaa Veetille ja korvat alkoivat kohota. Tätä ilmiötä voisi verrata tähän kevääseen kun luonto herää talven jäljiltä. Veetin korvat ja koko olemus koki ison heräämisen ja muutoksen kurssin aikana. Veeti ja Liisa löysivät myös oikean vauhdin raviin, jolloin Veeti kantaa selkälinjansa hyvin voimakkaalla takapotkulla. Tässä käytimme apuna hidastettua videointia, jotta Liisa näki eron myös omin silmin.

veetiseisonta

Veeti on vielä nuori koira ja hieman epävarma, joka näkyi kiihtymisenä ympyrällä toisten koirien kanssa. Liisaa tämä kiihtyminen harmitti kovasti, mutta epävarmalle koiralle hyvin tyypillinen tapa reagoida näin nuorella iällä. Yritin valaa Liisaan uskoa, että kyllä Veeti kasvaa vielä aikuiseksi ja lopettaa nuo nuoren uroksen örinät. Liisalla on Veetin kanssa todella hyvä yhteys, ettei tuo örinä kestä kolmea sekunttia kauempaa. Valitettavasti örinä ongelmaa emme saaneet ratkaistuksi tyystin, vaikkakin selvitimme osan sen solmuista. Olen täysin vakuuttunut, että aika ja kokemukset kehässä tekee tehtävänsä, sillä koirakko on täysin oikealla polulla.

Kiitos näyttelykurssista!

Olen aikaisemmin käynyt muiden vetämissä näyttelytottumustreeneissä, mutta Saijan kurssilla yksittäisissä harjoitteissa paneuduttiin syvemmälle. Sain paljon uutta näkökantaa näyttelyharrastamiseen ja sitä kautta myös uutta (ehkä vähän kadoksissa ollutta) inspiraatiota näyttelyihin. Kurssilla paneuduttiin niin ulkoiseen kuin henkiseenkin olemukseen, kuten esittäjän pukeutumiseen ja koiran mielialan nostatukseen.

Kehässä käyminen ei ole minulle enää pelkästään nopeaa ”edestakaisin, ympäri ja seisota” vaan jokainen liike on harkittua. Kurssilla harjoiteltiin jokainen liikesarja ajatuksen kanssa, ottaen huomioon myös juuri ne oman koiran heikkoudet ja vahvuudet. Myös muita seuraamalla oppi. Veetin kanssa edistyttiin paljon seisomisen kanssa, ja Veetin ilmettäkin ehdittiin jo parantaa kurssin aikana. Vielä on paljon harjoiteltavaa, mutta saatiin hyvät eväät jatkoon. Meillä oli tosi kivaa ja kurssi oli ennen kaikkea mielenkiintoinen!

…Ainiin ja mitä negatiivista? No kurssi loppui liian äkkiä 😉

-Liisa-

Katariina ja espanjanvesikoira Tiitu

Tämänkin koirakon tunsin ennestään. Olin käynyt kerran heidän kanssaan hallilla katsomassa heillä olevaa kontakti ongelmaan Katariinan tyttären Reettan kanssa. Tiesin siis mitä odottaa. Tiitulle tuli muutama poissaolo kurssin alussa juoksujen takia, mutta Katariina kävi kuunteluoppilaana vieden opit ja läksyt mukanaan.

Tiitun seisominen oli alussa vähän kiikun kaakun, johon vaikutti eniten Katariinan epäilys siitä, ettei koira pysy paikoillaan, vaan hänen täytyy seisoa koiran vieressä vartioimassa sitä. Muutama demostraatio tarvittiin, kunnes Katariina uskaltautui antaa Tiitulle mahdollisuuden näyttää mihin neitistä on. Hienosti Tiitu seisoo paikallaan, mutta oikean asennon löytyminen välittömästi on vielä harjoittelussa. Asento ei ole vielä täysin koiran lihasmuistissa, mutta pitkän matkaa jo oikeaan suuntaan.

Ravaaminen sujuu hyvin ja mallikkaasti, mutta koira hieman lönkyttelee liiankin rennosti. Katariinan hyvä ja iloinne energiaa välittyy heti Tiituun ja näkyy suoraan neidin liikkeessä ja ravi muuttuu matkaavoittavaksi. Handlerin fiiliksen laskiessa muutos näkyy välittömästi Tiitun liikkeessä. Erittäin ihanan intuitiivinen koira, mutta haastava Katariinalle. Heidän on opittava vielä nauttimaan yhdessä esiintymisestä niin heidän duonsa saa siivet. Tähän he tarvitsevat muutamia onnistumisia oikeassa koiranäyttelykehässä. Tsemppiä kesän koitoksiin ja Katariinalle uskoa itseensä ja Tiituun.

TiituTällaiselle ihan vasta-alkajalle kurssi oli todella hyvä. Enemmän ehkä vielä olisi voitu käydä täällä narun toisessa päässä olevan treenausta läpi ainakin omalla kohdallani. Kuten sanoit, koira peilaa handleria ja itse tarvitsisin tukea juuri siihen omaan esiintymiseeni. Koiran esittäminen, seisottaminen ja eri kuviot tulivat hyvin opetettua ja kotiläksyt olivat selkeät.Ehdit myös hyvin huomioida jokaisen koirakon omat puutteet ja vahvuudet ja antaa joka kerta palautetta. Nyt näen myös itse koiran liikkeet ihan toisella tavalla. Jos jatkokurssin joskus järjestät (tai sen ilmaisukurssin 😀 ), tulen ehdottomasti mukaan!

-Katariina-

Tiina ja novascotinnoutaja Rico

Tämä valloittava nuori nainen ja hänen energinen nuori uroskoira Rico olivat mielestäni hurmaavia. He eivät sitä itse tienneet vaan Tiina kiinnitti aivan liikaa huomiota ongelmiin, kun pitäisi katsoa asioita toisesta näkökulmasta ja vielä positiivisesti. Tiina tuli kurssille sanoen, ’että kun Rico on vähän tämmöinen ja tuommoinen sählä.’ Rico sählää ja Tiina hermostuu ja pakka leviää siihen paikkaan. Muutaman kerran kokeilin itse miten Rico sählää ja tuumasin, että ongelma ei ole koirassa.

Siispä lähdin Tiinan ajatusten ja asenteiden kimppuun. Kappas vaan mitä tapahtui, kun Tiina sai ryhtilikkeen omaan esittämiseen, oikeanlaisen hihnan, hihnan oikeaan paikkaan, esiintymiskuviot hallintaan niin Rico toimi kuin unelma. Rico on syntynyt esiintymään, sillä on sopivasti tempperamenttia ollakseen hyvä showkoira. Vieläkin hymyilyttää näky Ricosta seisomassa kehässä hienosti paikallaan ja heiluttaen koko ajan häntää handlerilleen. Voiko olla ihanampaa näkyä.

Ricolla oli yksi huono opittu tapa – peitsaaminen. Ricolla on voimakkaat takakulmaukset ja näyttävät takajalat ja vauhdin ollessa liian hidas tulee vatsanalle ruuhkaa ja koira peitsaa. Oikean vauhdin löytyminen oli erittäin tärkeää, jotta Ricon ravi lähtee heti alusta saakka rytmikkäänä ja oikea vauhtisena liikkeelle. Vähitellen liikkeelle lähdöt paranivat ja peitsaaminen väheni loistavasti. Ricolla ja Tiinalla tulee olemaan mukava näyttelykesä jos Tiina pitää positiivisen, energisen ja määrätietoisen asenteensa näyttelykehässä.

RicoIlmoittautuessani näyttelykurssille, minulla ei ollut hirveästi odotuksia. Lähinnä ajattelin, että kurssilla saadaan harjoitella näyttelykäyttäytymistä häiriöiden kanssa. Sitä saatiin, mutta myös paljon muuta!

Minun ja Ricon yhteinen näyttelykokemus rajoittuu viiteen näyttelyyn viime kesänä ja pariin mätsäri-käyntiin. Tiesin miten näyttelytilanne etenee ja kuviot, mitä kehässä juostaan, mutta koskaan en ollut ajatellut, mikä minkäkin kuvion tarkoitus on. Kuviot ja koiran esittäminen niissä käytiin kurssilla yksityiskohtaisesti läpi, jotta kaikille selkisi, mitä niissä tulee ottaa huomioon. Itse olen lähinnä juoksuttanut koiraa kuvioita läpi, enkä ole kyllä osannut huomioida tuomaria omalla esittämiselläni vähääkään!

Olin myös positiivisesti yllättynyt siitä, miten paljon saimme koirakkokohtaista palautetta ja yksilöityjä kotiläksyjä. Vaikka itsellä jäi valitettavasti kaksi kertaa kurssista väliin, sain paljon oppia ja neuvoja siitä, mitä ja miten juuri Ricon kanssa kannattaa näyttelyjä varten treenata. Iso kiitos kurssista, voin kyllä ehdottomasti suositella kurssia kaikille! 🙂

-Tiina ja Rico-

Yksi polttava kysymys, onko handlerin pukeutumisella merkitystä?

Minun vahva mielipiteeni on yksiselitteinen, kyllä. Tämän ryhmän kanssa kävimme keskustelua pukeutumisen ja värivalintojen psykologisesta merkityksestä. He olivat erittäin kiinnostuneita löytämään itselleen juuri ne oikeat värit, vaatteet ja asusteet. Mieleeni jäi pieni kipinä, olisiko sittenkin pitänyt lähteä ostoksille yhdessä?

Niin uskomattomalta kun se tuntuu, pukeutumisella on merkitystä kaikkialla missä kuljemme. Pukeutuminen on osa sanatonta viestiä ja eritoten, kun on kysymys showlajista, jota koiranäyttelyt ovat. Tietenkin on kaikille päivän selvää, ettei hyvä pukeutuminen tai loistava handler voi saada rotuvirheellistä koiraa voittamaan ja näin pitää ollakin. Uskon kuitenkin vahvasti, että pukeutumisella ja loistavalla handlaamisella saadaan ERIN koirasta kilpailuluokassa helpommin PU/PN 1. Kilpailuluokassa on tuomarilla hiuksen hienoja mielipide-eroja koirien kesken ja silloin nämä pienet nyanssit alkavat vaikuttaa. Eikä kaikki pukeutuminen ole vain tuomaria, kilpailua varten vaan myös meitä itseämme ja kanssaihmisiä varten. Mukava, asiallinen ja hyvännäköinen pukeutuminen näyttelykehässä antaa handlerille itsevarmuutta koiran esittämiseeen. Kumpikaan heistä ei halua olla näkymätön vaan ottavat paikansa showareenalla.

Mikäli joillakin teistä lukijoista, kurssilaisista herää vielä kysymyksiä handlaamiseen, koiranäyttelypukeutumiseen niin autan mielelläni. Olen showammattilainen ja muotidesigner, jolle pukeutumisasiat, tyylit ja stylien valinta on arkipäivää. Teissä kaikissa on juuri se tähtipöly, jota kehässä tarvitaan kunhan teette oikeita valintoja ja nostatte itsenne kaikkien nähtäville.

Mukavaa näyttelykesää ja tähtihetkiä toivoen

-S-

Rauno Virran agilitykoulutus 25.-26.4.2015

Huhtikuun viimeisenä viikonloppuna oli Rovaniemen käyttökoirien agilityväellä mahtava tilaisuus päästä opiskelemaan agilityn kiemuroita ja vahvistamaan omaa osaamistaan, kun Pohjois-Suomen yksi menestyneimmistä agilitykilpailijoista, kokenut agilitytuomari ja paljon nähnyt kouluttaja Rauno Virta saapui pitämään Pahtajan hallille kahden päivän pituisen koulutuksen. Tällä hetkellä Raunon kisakumppanina medi3-luokassa on Unkarissa v. 2007 syntynyt mudi  Irhaberki Bodros Babó, ”Nova” (FI AVA FI AVA-H POHJ AVA POHJ AVA-H NO AVA NO AVA(H) SE AVA(H) SE AVA). Rauno on ollut meillä viimeksi kouluttamassa tammikuussa 2014, ja hän on monelle RKK:n harrastajalle jo ennestään tuttu. Viikonlopun aikana koulutusta saivat niin jo kilpailevat koirakot kuin vielä vähän vähemmän aikaa harrastaneet aktiiviset treenaajat. Raunon radat oli rakennettu niin, että niissä löytyi tekemistä kaiken tasoisille koirakoille ja osaava kouluttaja pystyi muokkaamaan treeniä jokaisen ryhmän tason ja mukaisesti, myös koirakoiden yksilölliset erot, haasteet ja tyyli huomioiden.

radanluku

Radanlukutaitoa harjoittelemassa.

Raunon treeneissä keskeisellä sijalla oli ratojen lukutaito niin, että ohjaaja löytää radoilta ne linjat, joita koiran tulee kulkea esteeltä toiselle. Hän painotti ennakoivaa ja yksinkertaista ohjaamista ja lisäksi suoritusten turvallisuutta. Ennakoivaan ohjaustapaan liittyy myös se, että ohjaajien tulee pyrkiä poistamaan ohjauksessaan kaikki turha ja koiran näkökulmasta väärä informaatio. Ja tätä sitten harjoiteltiin ja todettiin, kuinka vaikeaa on olla huojumatta, nojailematta eteenpäin koiraa ohjaajan suuntaan kutsuttaessa, ja olla antamatta koiralle suullisesti käskyjä toisensa perään, vaikka oikein ajoitettu ja harkitummin käytetty suullinen ohje voisi olla tehokkaampi.

Visu

Unkarinvizsla Visu ja Maikki

Sekä lauantain että sunnuntain harjoituksissa toistui myös suoran putken harjoittelu ja sen oivaltaminen, kuinka koiralle viestitään ennen putkea, että vauhtia usein kiihdyttävän suoran putken jälkeen onkin liike otettava heti haltuun, koska putken jälkeen tulee käännös ja seuraava tehtävä ei sijaitse putken jälkeen edessäpäin. Tässä haettiin jokaiselle koiralle sopiva suoritustapa ja niin muut treenaajat kuin kuunteluoppilaatkin saivat hyvän demonstraation siitä, kuinka eri koirille sopii erilaiset tavat ohjata sama tehtävä.

Tolleri Nitro, ohjaaja Niina sekä Rauno

Tolleri Nitro, ohjaaja Niina sekä Rauno

Muutaman keskeisen viestin Rauno halusi välittää harrastajille. Ensinnäkin se, että muistetaan palkata koiraa. Koirat tekevät töitä aina niin hyvin kuin ne pystyvät sen mukaan, kuinka me niitä ohjaamme tai mitä me olemme niille opettaneet. Vaikka jokin tehtävä ei onnistuisikaan, harmistusta ei tule näyttää koiralle. Kehumalla ja palkkaamalla koiraa saamme koirat luottamaan meihin ohjaajina ja myös itseensä, jolloin suoritusvarmuus paranee. Toinen viesti on se, että testatkaa treeneissä omia ja koirienne rajoja ja älkää pelätkö sitä, ettei jokin tehtävä onnistuisikaan. Ohjaajan näkökulmasta pieleen menneet suoritukset antavat meille paljon lisää informaatiota omasta koirastamme ja sen osaamisesta tai omasta sijoittumisestamme radalla. Vain rohkeasti eri ohjauksia, etäisyyksiä ja linjoja kokeilemalla saamme tietoomme sen limitin, minkä puitteissa voimme kyseisen koiran kanssa toimia. Koulutukseen osallistuneilta tuli paljon kehuvia kiitoksia Raunolle tämän selkeästä ja kannustavasta tyylistä kouluttaa, painottaa perustaitojen vahvaa osaamista ja sen jälkeen niiden rajojen hakemista. Treeni-ideoita ja kotiläksyjä jäi varmasti kaikille mukana olleille. Moni sanoi suosittelevansa Raunon treenejä ilomielin muillekin. Kiitos koulutukseen osallistuneille koirakoille sekä kuunteluoppilaille, ja erityisesti iso kiitos Raunolle mahtavista treeneistä!

Iloisia ryhmäläisiä

Teksti ja kuvat: Anniina Oksanen

Agilitypääsiäinen Ounashallilla

Kello soi Pitkäperjantain aamuna klo kuusi (aivan liian varhain aamu-uniselle), oli perinteisten pääsiäiskisojen ensimmäinen päivä! Edellisenä iltana olimme saaneet vietyä suhteellisen reippaasti tarvittavat kisakamat näyttelyvarastolta ja Pahtajan hallilta Ounashallille, aamuksi jäi vain radan rakentaminen sekä kanttiinin ja ilmoittautumispisteen pystytys. Talkoolaiset olivat tehokkaina heti aamusta ja jännityksestä tutisevat ykkösluokkalaiset pääsivät starttaamaan aikataulun mukaisesti klo 8.30.

_MG_5614

Talkoilijat Iida, Maria ja Outi

Ykkösluokassa nähtiin viikonlopun aikana monenlaisia suorituksia. Osallistujina oli niin nuoria kuin vanhempiakin konkareita, ikähaarukka taisi olla alle 10-vuotiaasta keski-ikäisiin. Lajimme rikkaus on, että sitä voi harrastaa kaikenikäiset ohjaajat koirarotuun katsomatta. Suorituksia ykkösluokassa on laidasta laitaan ja niitä on aina mielenkiintoista seurailla ja jännittää mukana. Useampi ensikertalainen starttasi näissä kisoissa ja radoilta selviittiin hienoin tuloksin! Tuomarimme Tomas Berglund oli tehnyt 1-luokalle mukavanoloisia perusratoja, joissa testattiin koirakoiden esteosaaminen sekä perusohjaus.

Taistelin itse kakkosissa vauhtihirmun corginpoikasen kanssa. Eihän niitä nollia vieläkään tullut, mutta eteenpäin on menty huimasti viime aikoina! Johdonmukaisuus on kaiken aa ja oo, sen olen oppinut viime aikoina kantapään kautta… Agilityhan on siitä kiva laji, että uusia haasteita tuntuu ilmenevän aina, kun edelliset ongelmat on ylitetty. Radat olivat kivan sujuvia muutamalla ansapaikalla.

_MG_5533

Tunnelmia kolmosten palkintojen jaosta

Kolmosten kiekuroista oli vastuussa Jari Helin. Radat olivat tämän kisaajan näkökulmasta mukavan vauhdikkaita ilman turhia kieputuksia. Sopivan haastavia siten, ettei jo lähdössä tullut epätoivoinen olo. Kolmosluokan konkarit tarjosivat yleisölle huikeita, nopeita ratoja. Kyllä meillä täällä pohjoisen perukoilla on taitavia koirakoita!

Pääsiäiskisoihin saimme yhteistyökumppaniksimme Univetin, Lemmikkieläinliike Jäljen, markkinointitoimisto Höyryn, Roirex Urheilukoirahieronnan sekä Care4Petsin. Oli ilo huomata, kuinka avokätisesti paikalliset yritykset lähtivät tukemaan koiraurheilua, iso kiitos vielä heille! Tukijoidemme avulla saimme täytettä palkintopöydälle, pääsiäismunia kisailijoille sekä ekstrapalkintona Univetin lahjoittamat Hill’sin ruokasäkit joka tasoluokasta eniten nollia keränneille koirakoille.

_MG_5674

Laura Satomaa ja espanjanvesikoira Tove, kakkosten eniten nollatuloksia kerännyt pari

Ykkösluokasta ruokasäkin sai bordercollie Remi ja Ragitin Virpi Säkkinen, jotka tekivät lauantaina nopean nollatuloksen. Kakkosissa voiton veivät ylivoimaisesti Ragitin Laura Satomaa ja espanjanvesikoira Tove, jotka tekivät viikonlopun aikana neljä puhdasta rataa ja loppuhuipennukseksi nousivat kolmosluokkaan. Kolmosten voitto nollakisassa meni Ruotsin puolelle Lena Norlundin shetlanninlammaskoira Zagalle. Tämä parivaljakko teki hurjat 5 nollatulosta viikonlopun kuudella radalla, kerrassaan ihailtava suoritus!

Ounasvaaran jalkapallohalli tarjosi jälleen loistavat puitteet pääsiäiskisoille, siitä saimme paljon kiitosta. Tänä vuonna kanttiinista löytyi myös tuoreita vohveleita makeannälkään perinteisten leivonnaisten lisäksi.

Ensi kertaa talkoovastaavan tehtävissä toimineena haluan vielä lähettää erityiskiitokset kaikille reippaille talkoilijoille. Vaikka kisapäivät venyivät pitkiksi, hommat hoidettiin kunnialla kotiin, kiitos! Kiitos myös tuomareille Eija ja Tomas Berglundille sekä Jari Helinille mukavan haastavista radoista. Ja te kilpailuihin osallistuneet – toivon mukaan näemme ensi vuonna jälleen samoissa merkeissä!

Toukokuussa kirmaillaankin sitten ulkokisoissa Rommelin kentällä, pistäkäähän 23.-24.5. viikonloppu kalenteriin ylös! Tilauksessa on hyviä ilmoja ja hienoja nollia! -Jutta Kilponen

Ilon kautta rauhoittumista

Kun kuulin, että päästiin mamin kanssa käyttökoirien PETO-kurssille, tein voitontanssin (siihen kuuluu hyppimistä, pomppimista ja yleistä hepulointia pitkin seiniä). Vihdoin pääsen koirakurssille, jossa on muitakin koiria kanssani samassa tilassa! “Siis ihanat pentutreffit tulossa”, ajattelin… Väärin!

Ensimmäinen koulupäiväni alkoi lyhyellä lenkillä Pörri-kaverin kanssa Pahtajan hallin läheisellä kuntopolulla… Mami oli kuulemma jo käynyt teoriatunnilla aikaisemmin. Tuolloin Pörri vielä pelotti minua aika pahasti, jos menin alkuverkassa häntä härnäämään liian lähelle niin mokoma alkoi haukkumaan! Haukkuvat koirat saavat minut vähän säpsähtämään. Vaikka haukkuisivatkin ystävällisesti. Mistäs pirskatisti minä sen tiedän mikä on ystävällistä ja mikä ei?

Mutta haukkuminen oli vasta alkanut! Pihalla meitä oli vastassa jos jonkinlaisia haukkuvia otuksia. Ja kun päästiin sisälle nii ne haukkuivat vaikka kuinka kauan ja halli vaan kajahteli! Minä totuin haukkumiseen niin hyvin, että aloin itse haukkua vasta kun muut lopettivat, pitihän minunkin nyt jotain sanoa. Olen muutenkin aika hitaasti syttyvä temperamentti, joten pääsin tässä vaiheessa vasta vauhtiin.

Eka harjoteltiin katsekontaktia. Mää sanoin, että tätähä me harkattii mamin kaa viimeksi silloin kun tulin pienenä käärönä kotiin ekaa kertaa! Mut sit Katja (sen superkivan Jurmu-nöffin mami ja koirakoulun ohjaaja) tuli ja pisti mut töihin! Sain kokeilla kiivetä etutassuilla laatikon päälle ja sit yrittää liikuttaa takakoipiani ympyrässä. Aika ihmeellistä, että mulla ylipäätään on neljä raajaa, ja häntäkin vielä! Joskus järsin niitä kun en jaksa kävellä luun luokse, olin ajatellu että ne on vähä kuin minussa kiinni olevia leluja, mutta oikeasti ne taitaaki olla osa mua! Anyways, rakastan kiipeilyä ja pomppimista, siksi tää olikin tosi hauskaa!

En ole elefantti, eikä minulla ole myöskään elefantin muistia. Kerronkin nyt siis mahdollisesti väärässä järjestyksessä seuraavista kurssikerroista. Kurssin aluksi katteltiin aina eka kotiläksyt -niin kuin koulussa. Katsekontaktiin oli pitäny kotona liittää sana, meillä se on mun nimi, “Ilo”. Se meni iha hyvin. Sit alettii treenaamaan kontaktikävelyä. Oltiin toisessa koirakoulussa treenattu tätä, mut aina ilman muita koiria. Silti mami halusi taas tehdä mulla tyhmiä eläinkokeita ja tsekkaa, että osaisinkohan jo saman homman koirahäiriöiden kanssa ku ilman… En… Yllätys… Joten aloitettiin sillä lailla, että mami käveli taaksepäin ja minä eteenpäin ja namia sateli aina ku meni edes puoliksi oikeaan suuntaan ja pienestäkin katsekontaktista.

Sit meillä oli kurssikerta paikallaan olosta. Sekin oli oikeastaan jo opittu juttu, mutta jälleen aivan uusi tilanne ihanien koirahoukutusten kanssa!

Muutama kerta meiltä jäi väliin, ensin mamin reissun takia ja sit koska leikin vähä liian riehakkaasti kääpiömäyriskaverin kaa ja aloin ontumaan. Ne vei mut lopuksi Ouluun ja laitto tajun kankaalle ja sit se chewbackka-setä sano, että mul on hyvät luut ja kasvukipuja.

Anyways, jäi muutama kerta väliin. Suosittelen, että jos tiedätte että on jäämässä kertoja väliin niin kerrotte ohjaajalle. Mami-pahus oli niin stressantunu ku se sai päähänsä että mulla on suunnilleen joku kuolemantauti kun onnun aika usein, niin se ei hoksannu infota meidän poissaoloista. Jäin vaan ite miettimään, että joku toinen koira ois voinu hyvin tulla paikkaamaan noilla kerroilla, harmi juttu…

No sit olin siis saikulla pari viikkoa ja mami päätti, että tarvii apukeinoja mun rauhoittamiseen ja lähti koirakouluun mun kanssa vaikka lenkkeilyä ei oltu vielä kunnolla alotettu. Vaikka pomppimista olenkin aina rakastanut, niin olen siis ollut todella rauhallinen pentu kun olen saanut tarpeeksi liikuntaa. Mutta saikku sai aikaan hirvittävän määrän hepulikohtauksia sekä kotona että erityisesti koirakoulussa! Mami sai koirakoulussa elintärkeitä vinkkejä rauhoittumiseen ja sen opetteluun. Mua alettiin kouluttaa vähemmän ja antamaan kaikki ruoka vaan makoilemisesta, ja sekös passas! Sit mami alko piilotella ruokaa oikeesti vaikeisiin paikkoihin, nenän kanssa etsiminen oli superkivaa ja uuvuttavaa. Pian olinkin taas oma rauhallinen itseni. (Siis en todellakaan tämän koirakoulu kerran aikana, vaikka Hansu ja Katja olikin kivoja nii ei nekää mitää taikureita ole! Mutta kotiläksyjen aikana). Niin joo, tän kerran oikea teema oli kontaktikävely, paikallaolo ja ohittaminen tai jotain… Mulla meni tää kerta aika lailla häsäämisessä.

Viimeisellä kerralla tehtiin koirakansalaiskoe. Eka Hansu tuli rapsuttamaan -uuu ihanaa! Sit tehtiin pujottelua koirien läpi. Tuolloin mami oppi rauhoittumisen lisäksi toisen tärkeimmistä teemoista, otsikossa mainitun “Ilon kautta”. Eka se yritti vaan kylmän viileästi komentaa mua seuraamaan vierellä ja palkkas nameillla… Nääh… En oikein jaksanu kuunnella sitä, koska nameja saan aina, mutta koirakavereiden kanssa en oo saanu saikun takia leikkiä kuukauteen! Mut sit Hansu kehotti palkkaamaan vähän eläväisemmin. Se oli ihanaa! Mamin huulille nousi hymy ja se alkoi leikkimään minun kanssa. Kukaan koirakaveri ei leikkinyt, mutta mami sekä leikki että liversi mulle “tuitui kuinka hieno koira Ilo on!” Ja se kyllä sai minut kiertelemään ympäri hauvojen oikein mielissäni! Houkutusten highwayllä olin kans jo matkalla kohti ekaa houkutusta, mut sit mami alko juosta ja kertoa mulle kuinka mahtava olento olen ja eihän semmoisesta nyt voi kieltäytyäkään! Paikallaolokin meni ihan jees ja pysyinkin siinä vaikka mami lähti parin askeleen päähän.

Meille kurssin paras anti oli ohjattu koirahäiriö kokemus, sekä personoidut vinkit. Jos pitäisi tiivistää kurssi meidän näkövinkkelistä, niin opittiin että palkata voi muullakin kuin namilla, koulutuksen pitäisi olla hauskaa ja että positiivinen ohjaaja innostaa ainakin minua tekemään töitä välillä vaikka ihan ilman ruokaakin!

Ilo ja Anna Aho-Pynttäri

Mätsäri 25.4.2015

Three down, three to go!

Mätsäreiden alkuvalmistelut aloitettiin hyvissä ajoin jo tammikuussa. Näyttelyjaoston porukalla mietimme mätsäricupin kulkua ja päädyimme kuuteen osakilpailuun. Kolme mätsäriä on nyt järjestetty ja rutiinit alkavat löytyä. Tehtävien määrä jaksaa aina vain hämmästyttää. Touhua riittää joka session järjestämiseen. Mukavaa tässä hommassa on kuitenkin se, että mätsäriporukka on kivaa ja ahkeraa. Asiat järjestyy!

Talkooporukka on oma lukunsa. Kiitollisena ja nöyränä mietin talkooporukan aktiivisuutta. Tehtävät ovat vapaaehtoisia, mutta kaikki ottavat oman vastuunsa sopivan tosissaan ja tunnollisesti. Ilman tätä porukkaa mätsäreitä ei pystyisi järjestämään. Kiitos jokaiselle yhteensä ja erikseen! Talkoolaisia on kaikkiaan kuusitoista, nuorimmat peruskouluikäisiä ja vanhimmat seniori-ikäisiä. On mukavaa huomata, että koiraharrastus ei ole sidottu ikään. Kaikki talkoolaiset ikään, sukupuoleen ja ammattiin katsomatta ovat tervetulleita mukaan yhteiseen tekemiseen.

Jossakin facebook-julkaisussa jo kirjoitinkin, että aurinkoinen sää oli tilattu. Rento ja mukava fiilis oli jo valmiiksi lupautunut kemuihin. Onneksi Auringon Kreetan matka peruuntui ja Hän saapui paikalle kirkkaana ja innostavana. Rento ja mukava fiilis oli ensimmäisenä paikalla ennen yhtäkään talkoolaista! Nämä tekijät ennustivat jo onnistunutta koiratapahtumaa.. Tästä oli hyvä jatkaa matkaa.

Mätsärit järjestettiin Kodin Terran pihalla. Terra lahjoitti todella hienot ja runsaat palkinnot. Bis-kehään tuodut Royal Caninin massiiviset koiranruokaruokasäkit saivat aikaan tyytyväisen huokauksen. Kaikissa luokissa neljä parasta koirakkoa palkittiin avokätisesti esim. puruluilla ja ruokapusseilla. Tästä eleestä ei voi kiittää tarpeeksi! Hienoa todeta, että seuraa arvostetaan ja tuetaan näin avokätisesti. Hyvät palkinnot saavat kisoille korvaamattoman lisäarvon. Terran porukka saa arvoisensa kiitoksen; KIITOS!

tuomari Arja Korpi

Kehässä tuomari Arja Korpi

Mätsäreiden ilmoittautuminen alkoi klo 11. Upeaa oli huomata, että jonot olivat mittavat vielä kahdentoista aikaan. Tästä otamme oppia seuraaviin mätsäreihin. Ilmottautumiseen tarvitsemme lisää talkoolaisia, jotta odotusaika ei veny pitkäksi ja tylsäksi. Tämä tapahtuma sai massat liikkeelle. Kiinnostavan tapahtuman järjestäminen on hienoa. Mätsäreille on selkeästi tilaus. Paikalla oli näyttelyihin tähtääviä koirakoita ja myös kivaa koiratekemistä hakevia koirakoita. Kaikki ovat sydämellisesti tervetulleita riippumatta omista motiiveista.

Mahtavana lisänä tapahtumaan oli Koirakoti Koijarin Jari Keinänen luennoillaan. Hän opasti Terran sisätiloissa asiakkaita pennun hankkimiseen liittyvissä asioissa. Kuulinpa hänen opastavan ongelmakäyttäytymiseen liittyvissä haasteissakin. Mielelläni olisin jäänyt kuuntelemaan hänen ammattitaitoista ohjeistamista, mutta velvoitteet veivät minut ulos tositoimiin.

Minä toimin ensimmäistä kertaa kehäsihteerinä mätsäreissä. Tätä pestiä lähdin hoitamaan hieman jännittyneenä. Koskaan ei voi tietää, mitä tehtävä tuo tullessaan. Minut opastettiin hienosti hommaan, eikä kompastumisia sattunut. Kiitos Sanna Vinblad! Olen näyttänyt omaa koiraani mätsäreissä monta kertaa. Kehässä pyöriminen on tuttua, mutta järjestävänä osapuolena toiminen on uutta.

Tuomari Muru

Kehässä tuomari Riitta Lehmuspelto

Kehätuomarina tuomaroi juniorhandler ja pienten aikuisten kehässä Riitta Lehmuspelto, kaikkien tuntema Muru. Kehäsihteerin apulaisena toimi poikani Petrus Väänänen. Tällä porukalla onnistuminen ei voinut olla muuta kuin taattua. Muru vanhana mätsärituomarikonkarina oli aivan huippu tyyppi. Hänen kanssaan tehtävä oli helppoa kuin heinänteko. Apurina Petrus = Peetu oli korvaamaton apu. Punaiset ja siniset nauhat olivat kädessäni juuri oikealla hetkellä. Palkinnot ilmaantuivat oikeille paikoille oikeaan aikaan. Tällä kolmikolla oli homma hanskassa.

Kehäsihteerin tehtäviin kuuluu huolehtia, että koirakot tulevat kehään omalla vuorollaan ja kirjata tulokset ylös. Huutelin kehään koiria selkeällä ja kuuluvalla äänellä. Jälkeenpäin kuulin, että sain palautetta kovasta äänenkäytöstä. Joku oli kuulemma sanonut, että kerrankin on kehäsihteeri, jolla on kuuluva ääni. Otan hommani tosissaan ja toimin sen mukaan. Hih! Heti ensimmäisessä kehässä kailotin pitkin mätsärialuetta puuttuvaa koirakkoa. Ääni kuului varmaan keskustaan saakka. Hienoinen epätoivo hiipi selkäpiitä pitkin, kun koira ja esittäjä eivät tahtoneet millään löytyä. Ajattelin jo, että en saa ensimmäistäkään kehää pyörimään. Onneksi kadoksissa ollut koirakko tipsutti paikalle ja kehä pääsi vauhtiin. Arvostelun alkaessa minua hieman hirvitti osallistuvien koirien määrä. Pieniä aikuisia oli ilmottautunut kokonaiset 36 kappaletta. Mielessäni valmistauduin olemaan Terralla .. pitkään. Pienet aikuiset esitettiin neljän koiran ryhmissä. Kahdelle annettiin sininen ja kahdelle punainen nauha. Tämä uusi toimintamalli nopeuttaa arvostelua, jolloin koirakot saatiin arvosteltua ripeästi. Sujuvan talkootyön ansiosta tässä touhussa meni noin kolme tuntia. Luulenpa, että Terra ei osannut odottaakaan näin suurta porukkaa tähän aurinkoiseen lauantain koiratapahtumaan. Toivottavasti myös he saivat lisämyyntiä koiratoiminnasta innostuneille asiakkailleen.

Pienten aikuisten pun voittaja, beagle

Pienten aikuisten punainen voittaja Beagle

Kolme mätsäriä on nyt järjestetty onnistuneesti ja sujuvasti. Olemme mätsäricupin puolessa välissä. Seuraava tapahtuma järjestetään lauantaina 6.6.15 yhteistyössä Univetin ja Mustin & Mirrin kanssa. Mätsärit ovat jälleen ulkotapahtuma yhteistyöyritysten pihalla, jossa meitä hellitään taas hyvillä palkinnoilla. Tervetuloa mukaan taas ensi kerralla!

Heli Räikkönen