Käyttökoiralaiset tutuksi VI

liisa

1. Nimi ja lyhyesti itsestäsi?

Liisa Ollila, kolmeakymppiä lähentelevä floristi. Alkujaan aivan rovaniemeläinen, mutta olen kerennyt käydä välissä itäsuomessakin pienen mutkan. Perheeseen kuuluu minä, mies ja kolme koiraa. Welsh corgi cardigan Viltsu kohta 8v, (oikealta nimeltään siis Vilho, mutta Viltsuksi se hyvin pian kääntyi), Sekarotuinen Otto kohta 7v ja Welsh corgi pembroke Veeti 3v.

2. Koirasi ja miksi valitsit kyseisen koirarodun?

Olen aina rakastanut koiria. Perheeseemme tuli labradorinnoutaja Zorro kun olin 5 vuotias. Lukion jälkeen aloin suunnittelemaan ensimmäistä omaa koiraani. Muistan selanneeni netistä kaikki koirarodut läpi ja Welsh corgi pembroke tuntui heti omalta: suuri koira pienemmässä paketissa. Kajaanissa oli juuri syntynyt pembroke-pentue ja sieltä minulle tulikin ensimmäinen oma koira, Toivo.

Toinen koirani tuli vähän sattuman kautta. Tai se sattuma oli Arstion Heli. Sain kutsun palluttelemaan muutaman viikon vanhoja cardiganin pentuja ja itse kukainenkin voi arvata lopputuloksen. Näin siis minulle tuli Viltsu.

Otto tuli meille Jussin koirana ja Veeti monen vuoden odottamisen jälkeen.

3. Mitä lajeja harrastat koirasi kanssa?

Toivo oli ensimmäinen oma koirani ja testailtiin sen kanssa kaikenlaista. Lopulta päälajiksi valikoitui näyttelyt. Kierrettiin Suomea, käytiin Norjassa, Ruotsissa, Tanskassa ja Baltiassa ja tuloksia tuli. Agilitya kerettiin Toivon kanssa myös aloittelemaan.

Viltsun kanssa aloiteltiin perustottelevaisuus-ryhmissä ja siirryttiin agilityn puolelle. Muutamat näyttelyt ollaan myös käyty, mutta Viltsu jäi kevytrakenteiseksi – mikä on tietenkin onni agilityn kannalta.

Otto pääsee myös silloin tällöin höntsäilemään agilitykentällä, mutta hoitelee enemmänkin kotikoiran virkaa.

Veetin kanssa harrastetaan agilityä ja muutamat näyttelyt ollaan myös käyty menestyksekkäästi.

4. Miten päädyit koiraharrastuksen pariin?

Kyllä se oli tuo ensimmäinen koirani jonka kanssa halusin kokeilla vähän kaikkea. Liityttiin Toivon kanssa käyttökoiriin vuonna 2008 ja siitä se sitten lähti.

5. Missä kohtaa uraputkea olet? Tavoitteet?

Viltsun kanssa tavoitteet on saavutettu ja muutamaankin kertaan ylitetty. Tässä vaiheessa mennään hetki kerrallaan ja toivotaan että Viltsu pysyy vielä pitkään terveenä. Ainakin virtaa piisaa kuin nuorella pojalla konsanaan. Nyt nautitaan yhdessä tekemisestä.

Veeti on ollut tavallaan hyvin erilainen kuin Viltsu. Siinä missä Viltsu on ollut hyvin suora ja helppokin motivoitava, Veeti osaa ajatella itse ja sillä on tiettyä pilkettä silmäkulmassa. Huumorintajua ja pitkää pinnaa on tarvinnut niin ohjaaja kuin kouluttajatkin. Nyt aletaan olla siinä vaiheessa, että kisaamisen aloittaminen alkaa olla ajankohtaista ja mahdollista, mutta ainakin hyppytekniikka tarvitsee vielä hiomista.

6. Mitä RKK:n toiminnassa voisi parantaa, mikä on mielestäsi hyvin?

Lajeja pyörii kerhossamme moneen lähtöön. Treeneissä ja kisakentillä on päässyt tutustumaan uusiin ihaniin ihmisiin. Parantamisen varaa on ehkä tiedottamisessa, välillä asiat jäävät viime tippaan.

7. Kenet kaksi jäsentä haastat seuraavaksi esittelyyn?

Iida-Sofia Jänkälän ja Saija Aksovaaran

Advertisements