Metsäjälkikoulutuksessa

RKK:n jäsenille on tarjottu nyt parina viime vuonna mahdollisuus osallistua kaksi teoriakertaa käsittävään maksuttomaan mejä-koulutukseen, jonka Lapin Nuuskut on järjestänyt. Yhteistyökerhona mukana oli myös Lapin Mäyräkoirakerho.

Ensimmäinen teoriakerta käsittelee mejää lajina yleisesti ja toinen teoriakerta koesääntöjä sekä kokeen kulkua. Puhujana on ollut mejän ylituomari Marika Ahola, jolla on pitkä ja menestyksekäs tausta mejä-kisaajana sekä tositilanteista haavoittuneiden hirvieläinten jäljestämisestä mäyräkoiriensa kanssa.

mejaVarsinainen ryhmätreenilaji ei ole kyseessä, vaikka kokeissa kuulemma leppoisa ja kannustava ilmapiiri onkin. Parityöskentelynä verijälkien tekeminen ja niiden ajaminen on kuitenkin kivempaa kuin ihan yksin. Etenkin ensimmäistä jälkeä tehdessä oli mahtavaa, kun kokeneempi harrastaja oli ohjaamassa ja muistuttelemassa teoriakerralta tutuista asioista, kuten makuiden tekemisestä sekä tuomarin että koiran kannalta näkyviin ja avoimiin paikkoihin, merkkaamistapojen päättämisestä etukäteen (aina merkki saman käden puolelle, värien merkitys, kuinka löytää kaadolle) ja sääennusteen seuraamisesta jäljen pysyvyyden kannalta. Ja myös omien jälkien siistimisestä! Madalsi heti kynnystä lähteä kokeilemaan omatoimisestikin, kun oli saanut kokemusta välineiden toimivuudesta ja omasta toiminnasta ihan konkreettisesti.

Vepessä kastuu, noseworkissa ollaan tarkkailijan roolissa koiran toimiessa itsenäisesti ja tokossa treenataan kauko-ohjausta, joten tuttujakin elementtejä mejästä löytyy. Esimerkiksi näihin muihin itselleni tuttuihin lajeihin verrattuna yhtenä erona on lajin sotkuisuus. Kyseessä on sulan maan laji eikä siinä mitään, että housuihin tulee rapajälkiä ja jalkoja pitää nostella ryteikössä, mutta jäljen tekemiseen käytettävä veri leviää ja tarttuu todella hyvin tekstiileihin. Koska samoilla käsillä koskee veripulloon, merkkausvälineisiin, takkiinsa ja lopulta auton oveen, on ihan hyvä valita käytettävä varustevalikoima tämä huomioiden. Toinen ero on treeniajankohtien suunnittelutarve etukäteen, sillä jäljen tulee antaa vanheta useita tunteja ja sääkin asettaa joitakin treenirajoitteita.

Vaikka mejäkokeeseen voi nykyisin osallistua minkä tahansa rodun edustaja, x-rotuisen kanssa harrastaminen rajoittuu korkeintaan epävirallisiin kisoihin. Jokaisen kokeen alussa suoritettava laukaustesti koirien ollessa kiinnitettyinä tuomarin osoittamiin paikkoihin ilman ohjaajaansa asettaa myös tiettyjä rajoitteita koiran osallistumiselle kokeeseen. Koira voi nauttia harrastamisesta täysipainosesti ja kehittyä lajin parissa ilman koehaaveitakin. Ei siis ole huono idea kokeilla, olisiko tämä kiva yhteinen aktiviteetti, koiran saadessa samalla esitellä loistavia kykyjään parhaan aistinsa kautta ja ihmisen stressitasojen laskiessa luonnossa liikkuen. Koiran taipumukset ja lajin ominaispiirteet voivat yllättää postiviisesti. Niin ainakin itselleni kävi ensimmäisellä kokeilukerralla.

teksti, kuvat ja video: Anu Posti