Treeniä metsäjälkikoetta varten

Eräs tärkeä osa metsästyskoirien jäljestämiskokeen (MEJÄ) onnistumisessa on hyvin tehdyt jäljet. Jälkien tekeminen sisältää suunnistuksen, jäljen (piilo)merkkaamisen ja veretyksen. Yleensä kokeeseen osallistuvat tekevät jäljet edellisenä päivänä parityönä, ja jälkien ajaminen tapahtuu seuraavana päivänä, kun jäljet on arvottu osallistujille. Jäljen tekovaiheen suunnistaja toimii jäljellä oppaana, kulkien jäljestäjän ja tuomarin perässä piilomerkattua jälkeä pitkin, kulkipa koira metsässä miten tahansa. Kokeeseen liittyen osallistuja siis käy metsässä kolme kertaa: jäljen tehdessään, oppaana toimiessaan ja oman koiran jäljestäessä. Ja lopuksi vielä jälkiä purkaessaan.

f4df8b14-30bd-4161-a851-a0a1af59250c

Kuva: Päivi Nurmi

Jotta jälkien sijaintien suunnitelma ja toteutus olisivat mahdollisimman lähellä toisiaan, tulee kokeen osallistujilla olla suunnistamisen ja kartanlukemisen perustiedot ja -taidot hallussa. RKK:n jäsenille tarjottiin mahdollisuus osallistua Lapin Nuuskujen järjestämään suunnistuskoulutukseen, jonka tarkoituksena oli laskea kynnystä osallistua mejäkokeeseen ja hälventää jälkien tekemiseen liittyvää pelkoa. Yhteistyökerhona mukana oli myös Lapin Mäyräkoirakerho. Tekemällähän suunnistamistaidonkin oppii, joten koulutus sisälsi suunnistusharrastaja Juha Suomalaisen ja mejä-harrastaja Päivi Nurmen suunnitteleman suunnistusradan läpikäymisen pareittain.

Ensin kuitenkin istahdettiin pöydän ääreen opettelemaan kompassin käyttöä. Opeteltiin, miten kompassi asetellaan kartalle, mistä näkyy kulkusuuntaa osoittava asteluku ja kuinka kompassia pidetään kädessä, jotta oma kulkusuunta johtaa oikeaan paikkaan. Kartasta katsottiin karttamerkkejä ja mittakaava sekä käytiin lyhyesti läpi, mitä eroja rastisuunnistuksella ja mejäsuunnistuksella on. Sitten oltiinkin valmiita lähtemään lähimaastoon testaamaan, miltä pöydän ääressä valmiiksi lasketut suunnat ja etäisyydet näyttävät luonnossa. Erittäin kesäisessä säässä oli kyllä mukava käydä mittailemassa askelpareja, ja kaikki koulutusta varten viedyt rastitkin löytyivät hyvin.

IMG_1792

Kuva: Anu Posti

Viikon päästä suunnistuskoulutuksen jälkeen oli ensimmäistä kertaa järjestetty mejäkokeenomainen koulutustapahtuma, joka oli ensisijaisesti suunnattu järjestäjäkerho Lapin Nuuskujen sekä Lapin Mäyräkoirakerhon jäsenille. Osallistua sai kuitenkin muutkin joko koiransa kanssa tai kuunteluoppilaana, maksimikoirakkomäärän puitteissa. Siinä käytiin koko kaksipäiväisen koetilaisuuden kulku käytännössä läpi: koejäljen tekeminen, opastaminen ja jäljestäminen. Tämä siis  yhdessä päivässä ja pienessä mittakaavassa. Jälkien purun suorittivat tapahtuman järjestäjät. Tosi hyvä treeni, jossa pääsi kokemaan ja näkemään kaikki kokeen osa-alueet, mukaan lukien laukauksensietotesti. Voi kyllä suositella osallistumista, mikäli toivottavasti vastaavia tilaisuuksia järjestetään jatkossakin.

teksti: Anu Posti

Advertisements

Metsäjälkikoulutuksessa

RKK:n jäsenille on tarjottu nyt parina viime vuonna mahdollisuus osallistua kaksi teoriakertaa käsittävään maksuttomaan mejä-koulutukseen, jonka Lapin Nuuskut on järjestänyt. Yhteistyökerhona mukana oli myös Lapin Mäyräkoirakerho.

Ensimmäinen teoriakerta käsittelee mejää lajina yleisesti ja toinen teoriakerta koesääntöjä sekä kokeen kulkua. Puhujana on ollut mejän ylituomari Marika Ahola, jolla on pitkä ja menestyksekäs tausta mejä-kisaajana sekä tositilanteista haavoittuneiden hirvieläinten jäljestämisestä mäyräkoiriensa kanssa.

mejaVarsinainen ryhmätreenilaji ei ole kyseessä, vaikka kokeissa kuulemma leppoisa ja kannustava ilmapiiri onkin. Parityöskentelynä verijälkien tekeminen ja niiden ajaminen on kuitenkin kivempaa kuin ihan yksin. Etenkin ensimmäistä jälkeä tehdessä oli mahtavaa, kun kokeneempi harrastaja oli ohjaamassa ja muistuttelemassa teoriakerralta tutuista asioista, kuten makuiden tekemisestä sekä tuomarin että koiran kannalta näkyviin ja avoimiin paikkoihin, merkkaamistapojen päättämisestä etukäteen (aina merkki saman käden puolelle, värien merkitys, kuinka löytää kaadolle) ja sääennusteen seuraamisesta jäljen pysyvyyden kannalta. Ja myös omien jälkien siistimisestä! Madalsi heti kynnystä lähteä kokeilemaan omatoimisestikin, kun oli saanut kokemusta välineiden toimivuudesta ja omasta toiminnasta ihan konkreettisesti.

Vepessä kastuu, noseworkissa ollaan tarkkailijan roolissa koiran toimiessa itsenäisesti ja tokossa treenataan kauko-ohjausta, joten tuttujakin elementtejä mejästä löytyy. Esimerkiksi näihin muihin itselleni tuttuihin lajeihin verrattuna yhtenä erona on lajin sotkuisuus. Kyseessä on sulan maan laji eikä siinä mitään, että housuihin tulee rapajälkiä ja jalkoja pitää nostella ryteikössä, mutta jäljen tekemiseen käytettävä veri leviää ja tarttuu todella hyvin tekstiileihin. Koska samoilla käsillä koskee veripulloon, merkkausvälineisiin, takkiinsa ja lopulta auton oveen, on ihan hyvä valita käytettävä varustevalikoima tämä huomioiden. Toinen ero on treeniajankohtien suunnittelutarve etukäteen, sillä jäljen tulee antaa vanheta useita tunteja ja sääkin asettaa joitakin treenirajoitteita.

Vaikka mejäkokeeseen voi nykyisin osallistua minkä tahansa rodun edustaja, x-rotuisen kanssa harrastaminen rajoittuu korkeintaan epävirallisiin kisoihin. Jokaisen kokeen alussa suoritettava laukaustesti koirien ollessa kiinnitettyinä tuomarin osoittamiin paikkoihin ilman ohjaajaansa asettaa myös tiettyjä rajoitteita koiran osallistumiselle kokeeseen. Koira voi nauttia harrastamisesta täysipainosesti ja kehittyä lajin parissa ilman koehaaveitakin. Ei siis ole huono idea kokeilla, olisiko tämä kiva yhteinen aktiviteetti, koiran saadessa samalla esitellä loistavia kykyjään parhaan aistinsa kautta ja ihmisen stressitasojen laskiessa luonnossa liikkuen. Koiran taipumukset ja lajin ominaispiirteet voivat yllättää postiviisesti. Niin ainakin itselleni kävi ensimmäisellä kokeilukerralla.

teksti, kuvat ja video: Anu Posti

Rally-tokon tehoviikonloppu

27. – 28.4.2019 järjestettiin rally-tokon tehoviikonloppu Rovaniemen Käyttökoirien toimesta Nuusku-hallissa. Tavallisten treenien lisäksi tarjolla oli kahdet viralliset kilpailut, koulutuspäivä sekä uusien rally-tokon koulutusohjaajien viimeiset harjoittelut.

Perjantai-iltana 26.4. useita treeniryhmiä kokoontui vielä viime hetken treeneihin Nuusku-hallille, ja lauantaina aamu alkoikin heti virallisella rally-tokon kerhonmestaruuskilpailulla. Iltapäivällä kilpailtiin vielä toiseen otteeseen, joten hyväntuulista kisahulinaa riitti aamusta iltaan. Molempien kisojen suosio yllätti täysin ja varasijoille jäi vielä harmittavan paljon koirakoita. Rally-tokon suosio on kovassa kasvussa ja myös Rovaniemellä alkaa olemaan kovatasoisia koirakoita.

RALLY kuva4Lajissa onkin helppoa aloittaa kilpaileminen, sillä alokasluokan tehtävät ovat vielä yksinkertaisia ja koira seuraa turvallisesti taluttimessa. Kuitenkin haastetta lajissa riittää vaikeustason noustessa ylemmissä luokissa. Avoimessa luokassa eteen tulee jo hyppyeste sekä houkutustehtävä, joka voi olla vaikkapa radalla oleva tennispallo ja ruokaa. Voittajaluokassa koiran tulee osata seurata ohjaajaa molemmilla puolilla. Mestariluokassa mukana on hyppyesteiden lisäksi myös agilityn putki, sekä tokoilijoille tuttu merkkikartio jonne koira lähetetään seisomaan ja kutsutaan takaisin seuraamiseen. Erilaiset puolenvaihdot ja peruutukset tuovat myös omat haasteensa monipuoliseen lajiin.

Sunnuntaina oli Tytti Lintenhoferin vetämä rally-tokon koulutuspäivä, johon innokkaita oli saapunut myös muista kaupungeista. Omia jäseniä olisi koulutuspäivään toivottu enemmänkin, mutta paikat saatiin täytettyä ja harjoituskoirakoita riitti myös RKK:n koulutusohjaajaoppilaille. Sunnuntai-iltaan mennessä olikin saatu Rovaniemelle neljä uutta rally-tokon koulutusohjaajakurssin käynyttä, joten tulevaisuudessakin varmasti koulutusta tulee olemaan niin uusille kuin vanhoillekin rallyn harrastajille.

RALLY_kuva1Paljon uusia ideoita tarttui mukaan sekä kilpailuista että koulutuspäivästä ja niitä varmasti kokeillaan kesän treeneissä. Yhdessä tekemällä saamme myös kilpailuja järjestettyä, niille selvästi näyttäisi olevan pohjoisessa enemmänkin kysyntää.

Kiitokset Lapin Nuuskut ry:lle hallimahdollisuudesta, Tytti Lintenhoferille tuomaroinnista ja hyvästä koulutuksesta, Nite Ize Finlandille palkintojen sponsoroinnista, sekä kaikille talkoolaisille arvokkaasta työpanoksesta.

teksti ja kuvat: Laura Hanni

Vesipelastuksen teemapäivä 15.7.2018

RKK sai keväällä arvokkaan uuden jäsenen, kun koiraharrastuksen monitoiminainen Jessi Landen muutti Lohjalta tänne pohjoiseen. Hänen lajivalikoimaansa kuuluu myös vähän ehkä vähemmän harrastajakuntaa omaava laji, vesipelastus. RKK:n vepeporukka sai heti hyvää uutta näkemystä omaan harjoitteluunsa, eikä mennyt montakaan treenikertaa, kun oltiin jo sopimassa ajankohtaa, milloin vesipelastuksessa SM-tasolla kisaava Jessi pitäisi meille oikein vepeilypäivän. Ja siitä se ajatus sitten jalostui, että pidetäänkin koulutuspäivä avoimena ihan kaikille. Tarkoituksena oli tarjota tuhti teoriapaketti lajista tietopohjaksi, joka havainnollistuisi heti perään käytännön treeneissä. Ja tämähän toteutuikin hienosti. Teoria pidettiin Nammankylän nuorisoseuran talo Tönölässä, ja käytäntö siitä noin puolen kilometrin päässä veneenlaskupaikalla. Osallistujia oli paikalla 13, suurin osa rovaniemeläisiä, mutta myös Sodankylästä ja Kemijärveltä oli edustus paikalla. Teoriassa käytiin ensin läpi perusasioita. Ensinnäkään vesipelastus ei ole oikeasti mikään pelastuskoiralaji, vaan ihan puhtaasti koe- ja näytöslaji. Lajia hallinnoi Suomen Kennellitto, se ei ole Palveluskoiraliiton alainen, eikä kisaaminen siten vaadi mitään lisenssejä. Kisaamaan pääsevät vain puhdasrotuiset koirat, jotka suorittavat soveltuvuuskokeen hyväksytysti viimeistään kolmannella yrittämällä. Poikkeuksena tähän ovat landseerit ja newfoundlandinkoirat, joille vesipelastus on rodunomainen koe. Valion arvon saavuttaminen edellyttää hyväksyttyä näyttelytulosta yli 24 kk iässä, kun monessa muussa lajissa tämä ikä on 15-18 kk.

IMG_1503

Koeliikkeet käytiin läpi pienoismallin avulla. Frozen-elokuvan Elsa ja Anna ja muutama muu muovinukke, koira ja veneet liikkuivat sinisen pyyhkeen päällä, kun Jessi havainnollisti lattialle muodostetun koeradan avulla, minkälaisiin koitoksiin koiran tulee pystyä eri luokissa kisattaessa. Lisänä oli tietysti virallisemmatkin kuvat, jotka näkyivät tietokoneen näytöllä. Mutta kovin moni ei varmaan kiinnittänyt niihin edes huomiota, kun ne pienet punaiset veneet ja rannalla selällään retkottava tuomari varastivat kaikkien mielenkiinnon. Koeliikkeiden kautta siirryttiin puhumaan siitä, minkälaista treeniä koevalmiutta varten täytyisi tehdä. Jessi puhui paljon sen puolesta, että koiralle kannattaa antaa niin paljon apuja kuin mahdollista. Eli innostaa ennen liikettä niin, että koira varmasti on keskittynyt haluttuun tehtävään, ja liikkeen päätyttyä pidetään aina hyvät bileet rannassa. Jessin energinen ja heittäytyvä opetustyyli oli todella mukaansatempaava. Osallistujien erilaiset taustat eivät haitanneet teorian tai käytännön toteutusta, vaan melkeinpä päinvastoin. Toisten kokemuksien kuunteleminen ja suoritusten katsominen auttavat valitsemaan omaankin treenaamiseen uusia menetelmiä ja hienosäätöjä kokeiltavaksi.

002

Haittaa ei aiheuttanut myöskään sää, joka oli aluksi hyvin helteinen, mutta juuri kun veneet oli pakattu kärryyn, alkoi sataa ja ukkostaa. Kaiken kaikkiaan erittäin hyvin sujunut ja opettavainen päivä. Kiitos Jessi! Ja kiitos osallistujat!

Koulutuksesta pätkiä videolla

Koulutusohjaaja mahdollistaa ohjatun harjoittelun

Rovaniemen Käyttökoirat ry on koiraharrastusseura, jossa koko toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen ja talkootyöhön. Kaikki tapahtumat ja tilaisuudet toteutetaan siis talkoovoimin. Vaikka seurassa on paljon aktiivisia toimijoita, tietty tekijäpula nousee esiin aina kesä- ja talvikauden käännekohdassa, kun lajien (rally, toko, agility) vakiryhmäpaikkoihin hakeutuminen alkaa. Ryhmät kun tarvisivat toimiakseen koulutusohjaajan joka suunnittelee joka kerralle harjoiteltavat aiheet, antaa palautetta ja huomiota sekä neuvoja jatkoharjoitteluun.

Koulutusohjaajaksi voi ilmoittautua periaatteessa kuka vain jäsen, joka kokee olevansa valmis jakamaan omaa osaamista ja aikaansa muiden harrastajien hyödyksi. Mutta mikä sitten jarruttaa uusien ehdokkaiden tai konkareiden ilmoittautumista kyseiseen tehtävään? No syitähän voi olla monenlaisia. Esimerkiksi se, että halutaan harrastaa omien koirien kanssa eikä aika enää tunnu riittävän muiden ohjaamiseen. Tai ehkä ei haluta sitoutua enää uudestaan puoleksi vuodeksi viikoittain käyttämään omaa aikaa ohjaamiseen, jos ryhmässä ei ole ollut kuin muutama säännöllinen kävijä. Jollakin voi olla muun elämän sujumisen kannalta tarpeen vähentää tai pitää vähän taukoa ohjaamisesta, tai haluaa keskittyä johonkin toiseen lajiin vaikkapa kesäkaudella. Joku ehkä tarvisi jonkun kaveriksi ideoimaan treenejä, haluaisi alkuun päästäkseen vähän palautetta että osaako tarpeeksi. Tai olisi kiva pitää joku alkeistason tai ihan uuden lajin muutaman kerran kurssi ikään kuin testatakseen omia koulutusohjaajataitojaan, mutta ei tiedä onko sellaista mahdollista toteuttaa.

Näiden syiden listaa vähentääkseen seura on pyrkinyt kannustamaan koulutusohjaajia ja sellaiseksi aikovia tarjoamalla tiettyjä etuja. Ensinnäkin koulutusohjaaja saa itse valita ja vaikuttaa ajankohtiin, milloin hänen ohjaamansa ryhmä treenaa. Myös koulutusten sisällön ja aiheen voi valita ja suunnitella itse. Senkin saa päättää että ohjaako vakiryhmää viikoittain, vuorotteleeko jonkun kanssa, pitääkö yhdessä jonkun kanssa tai ohjaako vain muutaman kerran kurssin tai tuuraako muita koulutusohjaajia satunnaisesti. Myöhemmin voi omasta aloitteestaan aina sopia uudenlaisesta järjestelystä, joten valinnanvaraa ja joustoa löytyy kyllä.

Edellä mainittujen lisäksi koulutusohjaajat ovat etusijalla osallistumaan ulkopuolisten kouluttajien koulutuksiin, saavat talkoopisteitä toteutuneiden ohjauskertojen mukaisesti, osallistuvat kuukausittaiseen lahja-arvontaan, sekä saavat joko kilometrikorvauksia tai voivat halutessaan osallistua lajitaidon ylläpitämis- ja täydentämiskoulutuksiin tiettyyn korvaus-/hintakattoon asti. Lisäksi koulutusohjaajat voivat hankkia lisäosaamista esimerkiksi eri koiraharrastuslajien koulutusohjaajakursseilla seuran korvatessa osallistumismaksun.

Haastattelin tuoretta kouluttajaa sekä yhtä konkarikouluttajaa saadakseni selville, mikä koulutusohjaamisessa viehättää ja miten motivaatiota siihen saisi ylläpidettyä.

1. Olette molemmat äskettäin käyneet arkitottelevaisuuskoulutusohjaajakurssin ja suoritatte nyt siihen liittyviä harjoituskertoja. Miksi hakeuduitte kurssille? Millaista hyötyä siitä on ollut?
E: Minä hain arkitottelevaisuuskoulutusohjaajakurssille, koska ajatuksissa on pyrkiä rally-tokon tuomarikurssille (tavoite on v. 2019). Kurssi avasi uuden näkemyksen koirien koulutuksen maailmaan
P: Hakeuduin kurssille, jotta saisin eväitä koulutusohjaajana toimimiseen. Tykkään opiskella ja opetella uutta, joten kurssin käyminen tuntui ihan luontevalta ajatukselta itsessäänkin. Yllätyin siitä, että kurssilla oli enimmäkseen erittäin kokeneita ohjaajia. Näin kurssin jälkeen se tuntuu ihan ymmärrettävältä, koska kurssi antaa muodollisen pätevöinnin, mutta on kuitenkin sisällöltään aika suppea. Suurin osa omasta osaamisestani ja tiedoistani koiran koulutukseen liittyen on peräisin muilta kursseilta ja itsenäisen opiskelun tulosta.

2. Olette varmasti nähneet, kokeneet ja kuulleet erilaisia kouluttamistapoja. Minkälaisia ominaisuuksia itse ihailet koulutusohjaajassa?
E: Näkemyksiä menetelmiin on monia, mikä on mielestäni hyvä asia, rikkaus. Näin jokainen kouluttaja voi löytää heille Sen Jutun, joka toimii. Ei ole olemassa vain yksi tapa opetella. Jotkut koirakot oppivat nopeasti ja joidenkin kanssa mennään pitkän kaavan kautta. Tämä on myös yksi kiva juttu kouluttamisessa, kun saa haastaa itsensä ja löytää Sen Oikean, sopivan, jutun juuri tällä parille. Itse teen tätä ihan kokonaan harrastustoiminnan kautta
P: Olen osallistunut monenlaisiin koulutuksiin ja sopeudun itse sujuvasti erilaistenkin koulutusohjaajien tyyleihin. Arvostan kuitenkin erityisesti sellaisia kouluttajia, joilla on kokemuksen ohella myös tietopohjaa ja kykyä suunnitella koulutus hyvin, selittää asioita ymmärrettävästi sekä huomioida erilaiset koirakot. Koulutusohjaajathan ohjaavat ennen kaikkea toisia ihmisiä kouluttamaan omia koiriaan, joten siinä vaaditaan vähintään yhtä paljon ihmisten ohjaamisen taitoja kuin osaamista koiran koulutuksestakin. Sellaisia hyviä koulutusohjaajia löytyy totta kai usein ammatikseen kouluttavista mutta kyllä harrastajistakin.

3. Teillä on nyt molemmilla ohjauskokemusta eri verran, mutta miten kuvailisit kurssia tai harjoituskertaa, joka teille koulutusohjaajina jättää itsellenne hyvän mielin?
E: Olen luonteeltani ihminen, joka haluaa kokeilla uusia juttuja, samalla haastaen itseäni tässä koirien kouluttamismaailmassa. Arkihömpötykseen ajatus lähti siitä, että haluan antaa koiraihmisille mahdollisuuden “sukeltaa” eri harrastuslajien maailmoihin, esim. agility, rally-toko, näyttely, toko, koirien lihastreeneihin jne. Arkihömpötystreeneissä käydään kokeilemassa kepillä joka lajia enemmän tai vähemmän. Ensin treenit oli tarkoitettu vain nuorille koirille, mutta sitten tuli esille, että muutkin haluaisivat myös osallistua. Minun kun on vaikea sanoa ei, otin muitakin vastaan, ja mitään ongelmia ei ole ollut. Toivon, että tätä kautta jokainen voi löytää oman juttunsa, johon haluaa syventyä. Joku löytää sen nopeammin kun toinen, mutta so what, jokainen omalla tavallaan. Silloin, kun koirakko tulee uudestaan ja kertoo, että oli kivaa tms., niin se on työvoitto ja lämmittää sydäntä.
P: Itselleni koulutusohjaajana on jäänyt erityisen hyvä mieli niistä kerroista, kun joku kurssilainen on kokenut oppineensa jotain uutta ja hyödyllistä. Koirahan ei välttämättä treenikerran aikana asiaa ehdi oppia, mutta jos osallistuja lähtee kotiin tyytyväisenä kouluttamaan koiraansa itsenäisesti eteenpäin, niin koen onnistuneeni koulutusohjaajana.

4. Miksi hakeuduit alun perin koulutusohjaajaksi, eli mikä koulutusohjaamisessa kiinnostaa? Onko RKK:ssa jotain houkuttimia tai esteitä, jotka ovat vaikuttaneet haluun toimia koulutusohjaajana?
E: Olen toiminut koulutusohjaajana vuodesta 1993 lähtien, agility on ollut ykköslaji. Mikä se on tänään, sitä en osaa enää sanoa. RKK.ssa minua harmittaa nyt eniten harjoittelutilojen kunto sisäkaudella. Valitettavasti oma terveys kärsii. Ulkokaudella toivoisi myös, että kerholla olisi sellainen harjoittelupaikka käytössä, jonka esim. talvella voisi aurata ja aloittaa ulkokauden aikaisemmin, plus että ulkona voi mielestäni treenata, vaikka lunta olisikin maassa.
P: Yksi syy minulle koulutusohjaajaksi hakeutumiseen on, että siinä roolissa ehtii oppia koirilta ja koirakoilta paljon enemmän kuin pelkästään omia koiria kouluttamalla. Koulutusohjaajana pääsee seuraamaan läheltä myös hyvin paljon erilaisia koiria ja tulee käytyä läpi asioita, joita ei omien koirien kanssa tule vastaan. Sanonta siitä, että parhaiten oppii opettamalla pitää minusta myös paikkansa. Seuran kannustimet ovat kiva bonus, joilla varmasti on merkitystä etenkin jatkossa, jotta innostus koulutusohjaamiseen säilyy. On hienoa, että koulutusohjaajia tuetaan kouluttautumaan ja sitä kautta taas jaetaan osaamista laajemmalle porukalle treeniryhmien kautta.

5. Tietysti teidän toivotaan myös jatkavan koulutusohjaajana arkitottelevaisuuskoulutusohjaajakurssin harjoituskertojen jälkeenkin. Minkälaisia koulutuksia ja minkälaiselle kohdejoukolle ajattelitte tarjota myöhemmin?
E: Minun on tarkoitus jatkaa tätä arkihömpötystä myös harjoitustehtävien jälkeen, koska koen, että tämä on yksi tapa saada jäsenet mukaan, etenkin uudet jäsenet. Harjoittelu voisi olla mahdollista myös treeni”treffeinä”, joita voisi järjestää missä vaan. Rally-tokoryhmä kiinnostaa myös. Valitettavasti työ häiritsee harrastuksia, teen kaksivuorotyötä ma-su.
P: Koirien arkeen liittyvät asiat ovat minulle läheisiä ja siitä aiheesta minulla on tällä hetkellä eniten muillekin annettavaa, joten varmaan jatkossakin kehittelen jotain tällä saralla. Harjoittelun myötä olen päässyt vähän kokeilemaan mikä kurssilla toimii ja mikä ei, ja nyt minulla on jo paljon ajatuksia jatkoa varten. Toisaalta uskoisin, että kun oma harrastelajien määrä vielä laajenee ja kokemusta karttuu lisää niin innostun vetämään myös muita treenejä. Tykkään tehdä yhteistyötä muiden kanssa, joten työparina kurssin suunnittelu ja vetäminen on minulle ehkä mieluisin tapa toimia. Esim. rally-tokon alkeiskurssi voisi olla minulle sopiva yhteistyöprojekti jatkossa jonkun kanssa.

6. Jotain muuta sanottavaa koulutusohjaamisesta?
E: Koulutusohjaajana toimiminen on kiva ja antoisa juttu. Mutta kuitenkin pitäisi muistaa pitää myös taukoa, jotta ei pala loppuun. Käydä vetämässä treenejä muissakin kuin omissa ryhmissä on myös hyvä juttu, samoin se, että joku tulee vetämään minun ryhmää. Koska jokainen kouluttaja näkee asioita eri tavalla. Toivon, että jokainen kouluttaja kunnioittaa toisen tekemistä ja muistaa, että ei ole olemassa vain yksi tapa kouluttaa. Ja jos ei itse löydä toimivaa keinoa johonkin ongelmaan, niin rohkeasti voi kysellä muilta neuvoja. Koska kukaan ei ole täydellinen, valitettavasti.

Kiitokset Eijalle ja Petralle vastauksistanne!
Moni koiraharrastaja onkin päässyt jo treenaamaan teidän ohjauksessanne, kuten muidenkin koulutusohjaajien, eri kurssien ja lajien parissa. Koulutusohjaajat tekevät useille koirakoille palveluksen käyttämällä omaa aikaansa ja tietotaitoaan muiden hyödyksi. Muistetaan iloita siitä, ja myös kiittää heitä tilaisuuden tullen ihan henkilökohtaisestikin, jotta saisimme nauttia heidän työpanoksestaan jatkossakin 🙂

teksti: Anu Posti

 

Seniorikoiraluento

Rovaniemen käyttökoirat ry järjesti 17.4. Eläinlääkärikeskus Kiepin kanssa yhteistyössä kaikille avoimen ilmaisluennon otsikolla ”koiran laadukas vanhuus”. Luennon pitäjänä oli eläinlääkäri Jutta Kasvi ja pitopaikkana Rovaniemen kaupungin asukastupa kauppatorilla, Kiepin vieressä.

Jutta kertoi pitävänsä vanhoista eläimistä ihan erityisesti, ja oli siksi tullut puhumaan seniorikoirien hyvinvoinnista. Hänen viestinään oli, että jokainen koiramme on ansainnut hyvä ja arvokkaan vanhuuden. Ja koska me olemme itse valinneet ottaa koiran, olemme vastuussa siitä sen elämän loppuun asti. Se, mikä on seniorikoiran määritelmä, vaihtelee rodusta, koosta ja yksilöstä riippuen, mutta Jutta itse oli törmännyt jopa 23-vuotiaaseen koiraan. Eikä 16-vuotiaskaan enää ole harvinaisuus, vaikka usein jättiroduissa 7-vuotias onkin jo selvästi vanhus.

Jutan mielestä vanhalle koiralle tulee olla tarjolla sellaista tekemistä, josta se on nauttinut ennenkin. Ottaen kuitenkin huomioon koiran tilanne. Määrää voi olla tarpeen vähentää, aikaa lyhentää ja tehoa keventää, mutta aktiivisuus on sekä fyysisen että mielenterveyden kannalta tärkeää. Kun pitää palautumisajasta, lämpimänä pysymisestä ja nivelten liikkuvuudesta huolta esmierkiksi lisäravinteilla, rasvahapoilla ja BOT-loimella, voi aivan hyvin jatkaa aktiivistenkin harrastusten parissa vaikka ikää olisi jo kertynyt. Useimmitenhan koirat jopa paranevat vanhetessaan ja esimerkiksi metsästyskaverina ne voivat olla silloin todella luotettavia.

blogi_img_0429.jpg

Eläinlääkärinä Jutta kävi luennolla läpi myös terveystärppejä seniorikoiriin liittyen. Koira kun harvoin valittaa (varsinkaan ääneen) oloaan, tulisi omistajan tarkkailla merkkejä ja havaita mahdollisia muutoksia koiran käyttäytymisessä. Hän suositteli säännöllisiä terveystarkastuksia jo senkin takia, että eläinlääkäri voi pelkästään oikeita kysymyksiä esittämällä päästä vaikuttamaan koiran hyvinvoinnin edistämiseen, ja lisäksi verikokeilla voidaan havaita elinsairauksia jo hyvin varhaisessakin vaiheessa. Koska koirankin elimistö tottuu hitaisiin muutoksiin, voi varsinaisten oireiden puhjetessa tilanne ollakin jo todella pitkälle edennyt hoidon onnistumisen kannalta.

Jutta muistutteli ylipainon haitallisuudesta tuki- ja liikuntaelinten toimivuuteen liittyen, suun hoitotarpeen lisääntyvän koiran iän myötä, näkö- ja kuuloaistin muutosten aiheuttavan jopa turvallisuusriskejä, virtsanpidätysvaikeuksien todennäköisyyden lisääntyvän, dementiaoireiden mahdollisuudesta sekä ihon ja muiden hoitotoimepiteiden muuttumisesta mahdollisesti epämiellyttävämmäksi tuntoherkistymisen tai liikerajoitteiden myötä koiran vanhetessa.

Luennolla puhuttiin yleisesti siitä, kuinka ikääntyvälle koiralle voi tarjota hyvän ja mahdollisimman pitkän elämän. Ja kuinka eläintä tulee arvostaa sellaisenaan. Jos ei nyt ihan mitä tahansa käytöstä tarvikaan sallia, voi vanhukselle hyvillä mielin tarjota vähän erivapauksia. Tärkeintä on huolehtia siitä, että eläimellä on kaikki hyvin sekä henkisellä että fyysisellä puolella. Luennon lopuksi keskusteltiin myös vapaammin eläinten lääkinnästä ja omista havainnoista eläinten parissa.

Kiitokset Jutalle ja tilaisuuden järjestäneille luennosta! Vaikka tupa ei ollutkaan ihan täysi, sai paikallaolijat hyviä muistutuksia ja huomioita vanhojen koirien hyvinvoinnista huolehtimiseen.

Mainostettakoon tässä samalla, että Kiepissä on nyt jo toista kertaa käynnissä seniorieläinkampanja. Huhtikuussa varatut ja viimeistään toukokuussa pidetyt vanhan eläimen tarkastuskäynnit (sis. verikokeet ja eläinlääkärin tarkastuksen kirsun päästä hännän päähän) saa nyt hintaan 89 €.

Teksti ja kuva: Anu Posti

Polskeessa polskuttelemassa

LempiuiKoirauimala Polske on koirien oma uimala, jossa voi uittaa koiraa sisätiloissa, puhtaassa ja lämmitetyssä vedessä vuodenajasta riippumatta. Uimaan ovat tervetulleita kaikki koirat; ikään, rotuun, kokoon tai käyttötarkoitukseen katsomatta. Uimalassa voi myös kuntouttaa koiraa.

Uiminen vahvistaa koiran lihaksistoa niveliä rasittamatta, koirien syvät tukilihakset tekevät tehokkaammin töitä kuin kuivalla maalla. Uimisessa koira saa käytettyä koko liikerataa myös vastustetusti, se auttaa palautumisessa sekä kehittää lihaksistoa monipuolisesti, tasaisesti. Lisäksi uiminen kohottaa yleiskuntoa hellävaraisesti ja vaikuttaa positiivisesti koiran psyykkeeseen.

_RJM6234Koirauimala Polske järjesti Rovaniemen Käyttökoirille ryhmäuintipäivän loppiaisena 6.1. Päivälle oli mahdollista varata 14 uintivuoroa ja päivä saatiinki varattua täyteen.

Suurin osa uintipäivään osallistuneista oli käynyt tutustumassa Polskeeseen jo aikaisemmin, mutta myös muutama uusikin uimari saatiin mukaan. Päivän rotukirjo oli laaja: paikalla oli niin samojediä, bordercollieta kuin schapendoesta, pulia, pumeja, shelttejä, mäyräkoiraa jne… Koirien ikähaitari oli 5-kuukautisista pennuista aina 13-vuotiaaseen mummukoiraan. Uiminenhan sopii kaikille, iästä riippumatta.

Kasper1Allas on aina varattuna yhdelle varaajalle kerrallaan ja uimassa voi olla maksimissaan 3 koiraa / 2 isokokoista koiraa. Moni osallistui yhdessä kaverin kanssa tai uitti samaan aikaan muitakin perheen koiria. Polskeen yrittäjä Sari laskikin, että kyseisen päivän aikana Polskeessa kävi yhteensä 24 koiraa.

Ryhmäuinneissa vuorot pyörivät ns. nonstoppina. Eli kun edellinen vuoro loppuu, on heti jo seuraavan vuoro mennä. Uintiaika per koirakko oli 30 minuuttia, jonka aikana pidettiin pieniä taukoja aina koiran jaksamisen mukaan. Pentujen kanssa otettiin luonnollisesti rauhallisemmin ja Sari oli altaassa tukena niin pennuille kuin ujommillekin koirille.

HalisylissaPalaute päivästä on ollut positiivista ja moni kuulostaisi olevan innokas osallistumaan uudestaankin. Eli siis uutta uintipäivää varaamaan. Infoa asiasta on luvassa piakkoin. 🙂 On huippumahdollisuus, että meillä Rovaniemellä on oma koirauimala ja vieläpä laadukas sellainen.

Käyttökoiralaisten kokemuksia tästä päivästä:

”Minusta tämmöinen yhteispäivä oli kiva juttu, tuli itsekin aktivoiduttua asian suhteen. Monesti on ollut mielessä, että pitäisi käydä ja sitten aina arki vie mennessään. Oli kiva paikka ja asiantuntevaa ohjausta sai. Koirien ehdoilla mentiin. Hyvä kokemus ja mieli jäi kaiken kaikkiaan ja varmaan mennään uudestaankin (ja jos jossain vaiheessa järkätään yhteispäivä niin mukana ollaan)”

Ella”Ella, 13 v. on nivelrikkoinen ja uinti on sille hyvää ja turvallista liikuntaa. Ella ei enää halua käydä pitkiä lenkkejä, joten uinti on hyvä tapa pitää kuntoa yllä. Uintikerroilla ollaan huomattu, että Ella käyttää huonosti takapäätään. Sari on aktivoinut Ellaa altaassa käyttämään myös takajalkoja aktiivisemmin. Uinti vaikuttaa mummokoiraan piristävästi, se selvästi nauttii siitä. Tosin uinnin jälkeen maistuu useamman tunnin unet.
Uinti on hyvä aktiviteetti erilaisille lauman jäsenille. Siinä seniori voi uida lyhyitä pätkiä uittajan avustuksella ja aktiivisempi Lana voi itsekseen hakea lelua altaasta. Muuten enää harvoin eri ikäiset ja aktiivitasoiset koirat voivat samoja lajeja harrastaa. Kumpikaan koirista ei tykkää uida luonnon vesissä, mutta uimalassa molemmat ovat tykästyneet uimaan.”

”Mette ei niinkään ollut ainakaan alussa innostunut menemään veteen, mutta ei kyllä ui kesäisinkään. Hienoa, että tuollainenkin mahdollisuus on. Tarkoitus on, että käymme kokeilemassa toisenkin kerran. Hyvää liikuntaa ja Mette ainakin on ollut aika sippi tänään.”

”Vesipelastukseen hurahtaneena olen käynyt koirineni usein Polskeessa. Bordercolliet Siri (9v) ja Remi (5v) tykkäävät uida ja räpiköidä vedessä, niiden kanssa onkin alku- ja loppupesut melkoista taistelua kun haluavat vaan veteen. Parasta ehkä näiden mielestä on noutaa leluja altaasta. Sirihän on jo ns. eläkeläinen. Remillä harrastuksiin on kuulunut vepe ja Sarin kans ollaankin mietitty miten saataisiin takapotkuista vahvempia jotta vielä ensi kesänä päästäisiin harjoittelemaan ja kisaamaan. Meidän uusin tulokas Mila (7kk) on käynyt uimassa kolme kertaa sisarusten kanssa mutta ei ole innostusta löytynyt veteen. Ui kyllä kun veteen viedään. Kärsivällisesti Sari on jaksanut pentuja opettaa. Itse kuitenkin päätin että Mila lähtee seuraavan kerran uintireissulle Sirin kans ja ehkä sitä kautta löytyy enempi innostusta. Ja niinhän siinä onneksi kävikin, pari kertaa piti viedä likka veteen mutta sitten Sirin näyttäessä mallia meni Milakin jo useita kertoja lelun perässä altaaseen. Pitää nyt vaan käydä talven aikana vielä Polskimassa niin kyllä siitä vielä vepe-koira tulee (toivottavasti).”
Siri & Mila Polskimassa

_RJM6289

Lopuksi vielä Polskeen Sarin terveiset käyttökoiralaisille:

”Tervehdys, olen Sari Flinck ja aloitin yrittäjänä perustamalla Rovaniemelle koirauimalan lokakuussa 2016.

Uimassa voi käydä yksin, kaverin kanssa tai erilaisilla kokoonpanoilla. Lauantai 6. tammikuuta oli RKK:n ryhmälle varattu päivä.

Hieman minua jännitti tuleva työpäivä, peräti 14 uintivuoroa yhdelle päivälle, miten kaikki sujuu siten, että kokemus on mukava. Jaksanko itse hyvin vielä viimeisten uimareiden kanssa? Suurin osa teistä oli jo käynyt Polskeessa, mutta oli mukana ensikertalaisiakin. Päivä sujui minusta erittäin mukavasti, pesut, uimaan menot ja kuivaukset menivät minun näkökulmasta ihan kuin elokuvissa. 🙂 Siirtyminen paikasta toiseen oli jouhevaa, uimisen riemua oli havaittavissa, paljon edistymisiä ja mukavia hetkiä!

Täytyy kuitenkin muistaa, että ensimmäinen kerta voi olla jopa niinkin jännittävä kokemus koiralle, ettei koira osaa keskittyä uimiseen. Koiralle tulee niin monta uutta asiaa vastaan yhdellä kertaa että siihen voi mennä aikaa sulatella, sille täytyy antaa aikaa ja toisella kertaa ei jännitys olekaan niin suuri.

Summasummarum, päivä oli erittäin mukava, viihdyin kyllä kanssanne, toivottavasti tunne oli molemminpuoleinen 🙂 Koirat palveluskuntineen käyttäytyivät varsin mallikkaasti ja odotan innolla seuraavaa tapaamista! Isoakin isompi KIITOS teille jokaiselle, ekstrakiitos Liisalle, joka organisoi tapahtumaa 🙂 Näkemisiin!”

Polskeen sivut

LanaUimalassa voit myös käydä pesemässä ja kuivaamassa koirasi, ilman uintia. Ajan pesua varten voit varata viestillä tai soittamalla.

Teksti Liisa Ollila