RKK UKK

Rovaniemen Käyttökoirat ry Usein Kysytyt Kysymykset

Kuka voi liittyä?
Kuka tahansa koiraharrastamisesta kiinnostunut henkilö. Jäsenyyden saamiseksi ei ole mitään vaatimuksia koiran rodun, aiempien tai aiottujen harrastuslajien tai kummankaan koulutustason suhteen. Jäsenellä ei ole pakko edes olla omaa koiraa. Harjoittelua varten koiran tulee kuitenkin olla rokotettu Kennelliiton rokotusmääräysten mukaisesti.

Miksi minun kannattaisi liittyä?
Koiran kanssa puuhailu vahvistaa koiran ja ohjaajan sidettä, vaikka kilpailutavoitteita ei olisikaan. Perustottelevaisuus paranee ja arki helpottuu, kun koiran ja ohjaajan suhde on kunnossa. RKK:n lajivalikoimasta löytyy vaihtoehtoja kaikenlaisille koirakoille ja tavoitetasoille. Seuran jäsenenä pääset osallistumaan harrastusryhmiin, pääset seuran järjestämiin koulutuksiin halvemmalla kuin ei-jäsenet ja tutustut moniin muihin koiriensa kanssa harrastaviin ihmisiin.

Miten liityn?
Hae jäsenyyttä täyttämällä jäsenhakemuslomake ja maksamalla jäsenmaksu yhdistyksen tilille (maksutiedot löytyvät jäsenhakemuslomakkeesta). Täytä lomake ja liitä mukaan kuitti maksetusta jäsenmaksusta. Hallitus käsittelee jäsenhakemuksesi ja jäsenyys tulee voimaan hallituksen päätöksen myötä. Hallitus käsittelee jäsenanomukset keskimäärin parin viikon kuluessa anomuksen jättämisestä ja hyväksymisen jälkeen jäsenellä on mahdollisuus osallistua yhdistyksen toimintaan. Vuosijäsenen jäsenyys on voimassa jäseneksi hyväksymisestä alkaen aina kuluvan vuoden loppuun.

Mitä harrastaminen RKK:ssa maksaa? 
Kun liityt jäseneksi, maksat jäsenmaksun ja liittymismaksun. Jos haluat harjoitella yhdistyksen tiloissa ja/tai välineillä yksin tai ryhmässä, maksat harjoitusajoilta lisäksi harrastemaksua. Muita pakollisia maksuja normaalista harjoittelusta ei ole. Jäsen- ja harrastemaksulla saat harjoitella käytännössä niin paljon kuin haluat, määrälle ei ole asetettu mitään rajaa.

Jäsenmaksun (ja liittymismaksun) suuruus päätetään vuosittain syyskokouksessa. Jos samasta taloudesta useampi kuuluu tai liittyy yhdistykseen, ovat perhejäsen- ja nuorisojäsenmaksu vain puolet vuosimaksusta. Jäsenmaksujen ja liittymismaksujen suuruudet ovat näkyvillä nettisivuilla jäsenhakemuslomakkeen yhteydessä sekä Foorumin Tiedotuksia-palstalla.

Jos haluaa käyttää yhdistyksen harjoittelupaikkoja tai välineitä, tulee jäsenen maksaa myös ns. harrastemaksu. Harrastusmaksuilla katetaan kaluston, välineiden ja säilytystilojen ylläpito- ja hankintakuluja. Maksun voi maksaa tilojen ja välineiden oman käyttömäärän perusteella joko koko vuodeksi kerrallaan, kolmannesvuosittain (4 kk kerrallaan), kuukausittain tai kertamaksuna (kukin käyttökerta erikseen). Harrastemaksujen suuruudet näkyvät Foorumin Tiedotuksia-palstalla, jota voi lukea myös ennen jäsenyyttä ja ilman foorumille kirjautumista.

Esim. vuonna 2017 jäsenmaksu 30€, liittymismaksu 5€ ja harrastemaksut 180€/v tai 60€/4kk tai 20€/kk tai 7€/kerta. Eli 215€:lla uusikin jäsen voi harrastaa omatoimisesti koko vuoden mitä tahansa lajeja rajoituksetta.

Mitä toimintaa RKK järjestää?

Yhdistyksen jäsenenä voi harrastaa monia eri lajeja. Valikoimassa on mm. agility, toko, rally-toko, vesipelastus, nose work, dobo, näyttelyt, metsäjälki ja pk-lajeja.

Yhdistyksessä järjestetään myös ajoittain peto-kursseja (perustottelevaisuus), pentukursseja, arkitottelevaisuuskursseja, temppukursseja jne. lyhyempiä kursseja, jotka eivät suoraan keskity minkään kilpailulajin sääntöjen tai liikkeiden oppimiseen. Kaikesta mukavasta yhdessä tekemisestä on kuitenkin hyötyä, ja koulutusohjaajat voivatkin aika vapaasti määritellä ohjaamiensa kurssien sisältöä. Lisäksi yhdistys järjestää eri lajien epävirallisia ja virallisia kilpailuita, vierailevien kouluttajien ohjaamaa lajikoulutusta, koulutusohjaajakursseja, koetoimitsijakursseja jne. sekä yksin että muiden koirakerhojen kanssa yhteistyössä.

Missä treenit pidetään?
Kesätreenipaikkoja ovat keinonurmipohjainen kumimurulla täytetty kenttä Ounasvaaran hiihtostadionilla osoitteessa Taljatie 2 sekä hiekkakenttä Ounasvaaralla osoitteessa Antinmukka (tien päässä).

Kesä- ja talvikäytössä on Pahtajan hallit osoitteessa Pahtajakuja.
Harjoitustilat ovat ahkerassa käytössä ja lähes vakituisesti varattuina eri lajien ohjatuille ryhmille arkisin 17-21. Talvella harjoituspaikkoja vuokrataan myös muille koirakerhoille käyttöön.

Onko harrastajat vakuutettu seuran puolesta? Kuka on vastuussa toiminnasta?
Harrastajia tai heidän koiriaan ei ole vakuutettu seuran puolesta, vaan jokaisen jäsenen tulee huolehtia itselleen riittävästä vakuutuksesta. Poikkeuksena ovat alle 18-vuotiaat seuran jäsenet, jotka ovat vakuutettuja seuran ohjatuissa harjoituksissa. Jokainen on vastuussa oman koiransa mahdollisesti muille aiheuttamista vahingoista. Koulutusohjaaja vastaa oman harjoituskertansa sisällöstä ja ohjeistuksesta. Koiran ohjaaja on aina vastuussa koiransa tekemisistä ja mukanaan olevien välineiden asianmukaisuudesta. Harjoituskertojen turvallisuudesta vastaa jokainen osallistuja. Rokotukset tulee olla ajan tasalla, tarttuvien tautien varoaikoja tulee noudattaa (myös saman talouden muut koirat huomioiden), kullekin koirakolle tulee antaa sen tarvitsema tila ja mahdollisista välinerikoista tai epäkohdista tulee ilmoittaa. Kenenkään ei tulisi tuntea tarvetta pelätä harjoituksissa.

Voinko harjoitella itsenäisesti?
Kaikki jäsenet pääsevät kirjautumaan foorumille, josta löytyy lajiryhmien oman viestinnän ja muun tiedotuksen lisäksi myös kalenteri. Kaikilla jäsenillä on mahdollisuus varata yhdistyksen harjoittelutiloja käyttöönsä merkitsemällä varaus kalenteriin. Varauksissa on kuitenkin olemassa tietty priorisointijärjestys, jolla mahdollistetaan varojen keruu, koulutusohjaajien ja muiden lisäkouluttautuminen sekä tavoitteellinen/etenevä harjoittelu. Priorisoinnissa etusijalla ovat kilpailut, tapahtumat ja vierailevien kouluttajien pitämät koulutukset, sen jälkeen on yhdistyksen järjestämät vakiryhmät ja lyhytkurssit, ja sen jälkeen jäsenten omat varaukset. Vakiovuorot löytyvät foorumilta lajiryhmien kansioista (Agility ja Muut lajit) kiinnitettyinä aiheina. Jäsenten omia varauksia voi olla voimassa yksi kerrallaan, kestoltaan enintään tunti. Edellytyksenä varauksen tekemiselle on suoritettu harrastemaksu. Ohjeistus kalenterivarauksista löytyy Foorumilta Jäsenten infopalstalta kiinnitettynä aiheena.  Harjoittelupaikkojen käyttö on siis mahdollista ilman talkoopisteitä tai vakituista ryhmäpaikkaakin. Kun harrastemaksu on maksettuna, on jäsen oikeutettu tilojen ja välineiden käyttöön. Tilojen käyttöön liittyy myös sääntöjä, joita noudattamalla saamme kaikki mahdollisimman turvalliset ja mukavat harrastusolosuhteet. Hallisäännöt löytyvät nettisivuilta, ja ne koskevat toki muitakin tiloja kuin halleja.

Ketkä toimivat ohjaajina?
Koulutusohjaaja on ns. ryhmän vetäjä. Hän suunnittelee koulutuskerran sisällön ja järjestää puitteet sen toteutukselle. Hän ohjaa koulutukseen osallistuvia koirakoita näiden suorituksissa ja antaa palautetta, jolla pyritään pitämään oppimisen suunta kohti tavoitetta. Koulutusohjaajina toimivat vapaaehtoiset yhdistyksen jäsenet. Koulutusohjaajana voi toimia periaatteessa kuka tahansa, jolla on halu ja kyky auttaa muita pääsemään koiransa kanssa alkuun tai eteenpäin jossain asiassa. Koulutusohjaaja voi itse vaikuttaa järjestämänsä koulutuksen sisältöön ja aikatauluun. Hän voi myös itse määritellä, kuinka monta harjoituskertaa järjestää ja mikä niiden sisältö on. Yhdistyksen puolesta voi tulla aikarajoitteita harjoitustilojen tai välineiden käytölle, sekä jotain sääntöjä siihen, millä perusteella koulutukseen voi jäseniä valita ja miten haku pitäisi toteuttaa. Monelta osin koulutusohjaaja on kuitenkin itse päätösvaltainen järjestämänsä koulutuksen suhteen.

Yhdistys tukee koulutusohjaajien kouluttautumista mahdollistamalla ulkopuolisten vierailijoiden koulutuksiin sekä koulutusohjaajakursseille osallistumisen. Lisäksi koulutusohjaajat voivat pitää kursseja yhdessä tai vuoroviikoin, tuuraten toisiaan satunnaisesti jne.. Kerran koulutusohjaajaksi ilmoittautuminen ei siis tarkoita ympärivuotista puurtamista, vaan siitä on myös selviä etuja ja sovellettuja toimintamuotoja olemassa.

Mitkä talkoopisteet?

Ainoastaan vakiryhmäpaikan saaminen edellyttää talkoopisteiden keräämistä. Talkoilijoita tarvitaan tuloja kerryttävien tapahtumien järjestämiseksi, ja tällä tavalla aktivoimalla jäseniä osallistumaan järjestelyihin pyritään mahdollistamaan monipuolinen harrastusvalikoima ja ympärivuotinen harjoittelu lämpimissä ja asianmukaisissa tiloissa jatkossakin. Vastineeksi talkoilusta jäsen saa talkoopisteitä, joilla voi lunastaa mahdollisuuden ohjattuun harjoitteluun ympäri vuoden. Talkoopisteitä tarvitaan vähintään 10 yhtä koirapaikkaa varten, kahta varten yhteensä vähintään 15, kolmea 20 jne. Eli ensimmäistä paikkaa varten 10 ja lisäpaikkoihin 5 pistettä kutakin varten. Talkoopisteet näkyvät kunkin jäsenen omilla jäsensivuilla, jonne pääsee yhdistyksen
nettisivujen etusivun yläreunassa olevasta linkistä kirjautumalla. Pistemäärällä voi olla merkitystä myös etusijaisuuksissa, jos joudutaan tekemään karsintaa silloin kuin halukkaita ryhmiin/koulutuksiin on enemmän kuin jaossa olevia paikkoja.

RKK:n etusijakäytäntö:
1. Koulutusohjaajat talkoopistejärjestyksessä
2. Vanhat jäsenet, joilla on vähintään 10p edelliseltä vuodelta talkoopistejärjestyksessä sekä uudet jäsenet (alle 365 päivää jäsenenä olleet) talkoopistejärjestyksessä
3. Uudet jäsenet, joilla ei ole vielä ollut mahdollisuutta kerätä pisteitä
4. Vanhat jäsenet, joilla on alle 10 talkoopistettä edelliseltä vuodelta. Ryhmäpaikan saaminen edellyttääpisteiden täydentämistä ennen ryhmien alkua.

Talkoopisteitä voi kerätä mistä tahansa kerhon tapahtumista, eli ns. omalla lajilla ei ole mitään väliä. Talkoilijatarpeesta ilmoitellaan foorumilla aina tapahtumakohtaisesti, ja tapahtumia, eli pisteenkeräysmahdollisuuksia, on vuoden aikana tarjolla lukuisia. Lisäksi pisteitä voi saada esim. peräkärryn lainaamisesta, leipomisesta kanttiiniin, hallien siivoamisesta jne., eli pisteiden keruu onnistuu muutenkin kuin viikonloput ulkona seisten. Lisäksi kaveri tai perheenjäsen voi kerätä pisteitä puolestasi, vaikka ei olisi itse jäsen. Uusi jäsen saa kuitenkin ensimmäisenä vuonna helpotusta siten, että talkoopistevaade alkaa vasta toisena jäsenvuonna. Talkoopisteistä löytyy infoa nettisivuilta.

Talkoopisteitä keräämällä voit siis lisätä mahdollisuutta päästä ohjattuihin vakioryhmiin, mutta harjoittelemaan pääsee monipuolisesti ilman pisteitäkin. Talkoopisteitä ei ole siis mitenkään pakko hankkia ja silti voi harrastaa yhdistyksessä koiriensa kanssa.

Esimerkkejä:

1. Haluat harrastaa yhdellä koiralla agilitya ohjatussa ryhmässä ja toisella koiralla rally-tokoa ohjatussa ryhmässä. Suoritettuna tulee olla jäsenmaksu, harrastemaksu ryhmien voimassaolon ajalta ja 15 talkoopistettä.
2. Haluat käydä 5 kerran dobokurssin yhdellä koiralla ja 10 kerran bh-kurssin toisella koiralla Suoritettuna tulee olla jäsenmaksu ja harrastemaksu kurssien ajalta, talkoopisteitä et tarvitse.
3. Haluat harrastaa vesipelastusta ja käydä kokeilemassa myös jäljestystä Suoritettuna tulee olla jäsenmaksu sekä harrastemaksu näiltä kerroilta, talkoopisteitä et tarvitse.
4. Et pysty sitoutumaan vakioaikaan harjoittelevaan ryhmätreenaamiseen, mutta haluaisit harjoitella omatoimisesti yhdistyksen tiloissa ja päästä toisinaan ohjattuihin harjoituksiin Suoritettuna tulee olla jäsenmaksu ja harrastemaksu (myös omatoimisten) harjoituskertojen ajalta, talkoopisteitä et tarvitse.
5. Osallistut ainoastaan nose workin yhteistreeneihin Suoritettuna tulee olla jäsenmaksu ja harrastemaksu harjoituskertojen osalta, talkoopisteitä et tarvitse.
6. Haluat käydä vain vesipelastustreeneissä kesällä, onko pakko olla jäsen? Haluat osallistua vain pentukurssille ja olet kohta muuttamassa pois paikkakunnaltakin, voitko osallistua ilman jäsenyyttä? Aiot käydä vain silloin tällöin näyttelyharjoituksissa, ja niitä on tosi harvakseltaan yleensäkin, voiko ei-jäsen osallistua? Käyn harrastamassa kaverini koiran kanssa, voiko tämä kaverini käydä minun treenivuorolla harrastamassa koiransa kanssa silloin, kun en itse pääse? Jäsenyys vaaditaan pääsääntöisesti kaikkiin treeneihin osallistumiseksi sekä omatoimista yhdistyksen tilojen ja välineiden käyttöä varten. Jäsenyys ei kuitenkaan sido yhtään mihinkään, vaikka onkin voimassa kalenterivuoden loppuun. Lisäksi tulee maksaa harrastemaksu siten, että se kattaa harjoittelukerrat. Esimerkiksi näyttelyharjoituksia on välillä järjestetty kaikille avoimina, tällöinkin myös ei-jäsenet maksavat harjoitusmaksun jolla osallistuvat harjoitusten mahdollistamiseen.

Enkö voi kuitata talkoilua maksamalla ohjatuista harjoituksista?
Se ei ole mahdollista. Talkoilijoita tarvitaan sekä tilojen viihtyvyyden, turvallisuuden ja käytettävyyden ylläpitoon että tapahtumien järjestelyihin. Talkoopisteille ei ole määritetty rahallista arvoa, koska kaikille talkoopisteitä kerryttäville toimille sitä ei pystytä mittaamaan. Halutessaan harjoitella säännöllisesti ohjatussa ryhmässä, täytyy olla valmis osallistumaan yhdistyksen toiminnan tukemiseen. Koko yhdistys toimii talkoovoimin, joten talkoileminen eri muodoissaan on tärkeää yhdistyksen elinvoimaisuuden säilyttämiseksi.

Mikä RKK?
Rovaniemen Käyttökoirat (RKK) ry on yhdistys, joka toimii aktiivisten jäsenten toimesta, talkootyönä. Kukaan ei saa siis palkkaa eikä kukaan voi yksin päättää tai tehdä kaikkea. Jäseniä on n. 260, harrastuslajeja useita ja harjoittelupaikkojakin 4. Kuinka tämä yhdistys sitten toimii? Avainasemassa ovat jäsenet, yhdessä ja erikseen. Yhdistyksen toiminnan organisoimiseksi on olemassa eri lajijaostoja. Niihin pääsee ilmoittamalla halukkuutensa toimia aktiivisemmin kyseisen lajin parissa. Jaostot tekevät menneen vuoden toimintakertomuksen ja tulevan vuoden toimintasuunnitelman, ja pitävät vuoden aikana hallituksen muutoinkin tietoisena tilanteestaan ja tarpeistaan. Jaostojen yhteystiedot löytyvät nettisivuilta.

RKK:ssa harrastaminen pähkinänkuoressa:
– Jäsenyys edellyttää jäsenmaksun (+ liittymismaksun ensimmäisen vuotena) suorittamista vuosittain.
– Lisäksi tulee suorittaa harrastemaksu, jos aikoo harjoitella yhdistyksen tiloissa/välineillä. Koskee myös omatoimitreenaajia.
– Foorumilla (pääsy vain jäsenillä) olevasta kalenterista voi varata tiloja käyttöönsä. Ns. hallisäännöt koskevat kaikkia harjoituspaikkoja, ei vain halleja.
– Talkoopistevaade koskee vain vakiryhmäpaikkoja. Talkoilemalla kuitenkin mahdollistetaan mm. harrastuspaikkojen ylläpito, koulutusten ja tapahtumien järjestäminen sekä viikoittaiset treenit, joten aktiiviset jäsenet ovat yhdistyksen toiminnan kannalta oleellisessa asemassa, ja talkoiluun halutaan kannustaa mahdollisimman moni jäsen mukaan
– Lyhyet kurssit (alle 10 harjoituskertaa), ilman ohjaajaa toimivat ryhmät ja ns. vierailumahdollisuus vakiryhmissä tarjoavat mahdollisuuksia treenata porukassa ilman talkoiluakin.
– Koulutusohjaajat määrittävät sen, mitä koulutusta ja milloin on tarjolla. Esim. jos on vähän ohjaajia ja paljon harrastajia, osa jää väistämättä ilman vakiryhmäpaikkaa. Harrastusmahdollisuustoiveisiin ei voida vastata ilman vapaaehtoisia koulutusohjaajia, eli aktiivisia jäseniä.

Kysymykset ja vastaukset koonneet Anu Posti ja Tiina Heinonen

Advertisements

Vesipelastuskokeet 22.-23.7.2017

Rovaniemen Käyttökoirat ry järjesti historiansa ensimmäiset vesipelastuskokeet heinäkuisena viikonloppuna. Sekä lauantaina että sunnuntaina oli oma kokeensa, ja kumpanakin päivänä oli mahdollista kisata neljässä eri luokassa (SOVE, ALO, AVO, VOI). Kisaajia tuli pääkaupunkiseudulta asti, mutta pääosa oli Rovaniemi-Kemi-Oulu-seudulta. Tämä vuonna kesää piti odotella pitkään, se on rajoittanut treenimahdollisuuksia etenkin pohjoisessa ja lienee ainakin osasyynä uusien harrastajien määrän vähyyteen. Se näkyi myös näissä kokeissa vapaaksi jääneinä koepaikkoina sekä soveltuvuuskokeen (SOVE) osallistujien puuttumisena kokonaan. Ala-Nampajärvellä pidetyn koepaikan tarjoamat puitteet olivat kuitenkin hyvät ja tunnelma sopivan rento. Me onnistuttiin!

RKK:n vesipelastusjaosto otti haasteen vastaan ja alkoi tehdä koevalmisteluita heti vuoden alkupuolella tuomareiden kanssa sopimisen ja koeanomuksen osalta, sitten oli irtipitolupien anominen kennelpiiristä ja kohta otettiinkin jo ilmoittautumisia vastaan ennen kuin lopulta päästiin kokemaan kisatunnelmaa. Koetoimikunta kokoontui kolmeen otteeseen kesä-heinäkuun aikana jakamaan tehtäviä ja sopimaan kokeen toteutuksesta. Suurin hässäkkä alkoi kuitenkin vasta viikko pari ennen koetta, jotta saatiin mm. järjestettyä kokeeseen palkinnot, kanttiini ja ruokailumahdollisuus, lomakkeet ja toimistovälineet sekä pestyä ja tarkastettua veneet ja hankittua loputkin sääntöjen mukaiset koetarvikkeet. Toki näitä oli jo valmisteltu, mutta nyt päästiin konkreettisten toimien pariin. Koepaikalla oli vielä opasteiden laittoa, tavaroiden asettelua paikoilleen, vesistön siistimistä ja parkkeerauksen suunnittelua viimeisenä iltana ennen koetta.
Suunnittelu ja organisointi kannatti, sillä koeaamuna kaikki oli ajoissa valmista. Vastaava koetoimitsija Virpi Säkkinen toivotti kisaajat tervetulleiksi, jaoston edustaja Henrika Itäniemi kertoi yleisjärjestelyistä, palkintotuomari Milja Hannu-Kuure sekä vieraileva sihteeri Laura Rae esiteltiin RKK:n muiden toimijoiden ohessa, ja lopulta kokeen ylituomari Kim Granholm pääsi vastaamaan kysymyksiin ja toivottamaan onnea kokeeseen.
Ennen kokeen alkua on aina tuomarin puhuttelu, jonka jälkeen arvotaan suoritusvuorot. Kilpailijoiden suoritusjärjestys ei siis ole tiedossa etukäteen, mutta luokkajärjestys on aina sama: (SOVE), ALO, AVO, VOI, samoin liikkeiden suoritusjärjestys. Numeroliivien jaon jälkeen mökkipihasta siirryttiin noin sadan metrin päässä olevaan rantaan. Hiekkaranta kuulostaa lämpimältä paikalta, mutta lauantaina keli oli ennemminkin syksyisen viileä ja kerrospukeutuminen tarpeen lämpimänä pysymiseksi. Koe alkoi, kun numeron 1 arvonnassa saanut kisaajapari siirtyi nauhoilla rajatulle alueelle. Oli ensimmäisen liikkeen aika.
IMG_1769

Lohjalta saakka tulleet Simba ja Jessi Landen saivat lauantaina voittajaluokasta täydet 100 pistettä.

Koe etenee niin, että ensin kaikki luokat suorittavat ensimmäisen liikkeensä, sitten heti perään mennään toinen kierros suorittaen luokan mukainen toinen liike ja ruokatauon jälkeen tehdään vielä kolmas ja neljäs liike samaan tyyliin. Käytännössä käydään siis läpi neljä kierrosta numerojärjestyksessä. Liikkeet tapahtuvat tietysti vedessä ja suorituksissa käytettäviä välineitä ovat köysi, vene, pelastusrengas ja vientipatukka. Liikkeen suorittajana on koira ohjaajansa kanssa, mutta toteutukseen osallistuu myös tuomari, palkintotuomari (käytetään myös nimitystä venetuomari), avustaja (ALO-luokassa voi olla oma, muilla on järjestäjän yleinen avustaja), hukkuva ja toisen veneen soutaja. Liikkeen suorituksen jälkeen sihteeri kirjaa tuomarin sanelusta parin suoritusajan sekä mahdolliset virhepisteet arvostelulomakkeelle. Vesipelastuksessa ei vielä ole sähköistä tulospalvelua, vaan tiedot kirjataan erikseen tilattaville, jäljentäville lomakkeille. Ensimmäisen kilpailijaparin tehtävänä oli veneestä hyppy ja 50 metrin mittainen uinti rantaan, ja tuloksena täydet pisteet. Hyvä alku kokeelle. Muidenkin luokkien ensimmäiset liikkeet alkavat koiran ollessa 50 metrin päässä rannasta olevassa veneessä ja suuntautuvat rantaan, jossa ajanotto pysähtyy maalilinjan ylitykseen.
IMG_2047

Koiran lähetys tehtävää suorittamaan.

Kaikkien luokkien liikkeet sisältävät veneessä matkustamista, rannalla tai veneessä odottamista, veneestä hyppäämistä sekä erilaisten esineiden vientiä ja hakua veneestä tai rannasta veneeseen tai rantaan. Kussakin liikkeessä uintimatkat ovat 50 metristä ylöspäin, ja keli voi vaihdella aurinkoisen tyynestä tuuliseen sateeseen. Niinpä koiralla täytyy olla voimaa ja kestävyyttä sekä ehdottomasti innostusta uimiseen. Näihin kokeisiin osallistuneet koirat olivat kokoluokaltaan australiankelpiestä newfoundlandinkoiraan, joten onnistuminen ei ole rodusta kiinni. Toisella suorituskierroksella kaikkien luokkien liikkeet liittyivät jotenkin vientiin. Olipas hienoja suorituksia. Ja muutama talteen napattava vinkki omiinkin treeneihin.
IMG_2220

Kaija Jämsän koirat Herkko, Hiisi ja Hippu toimivat viikonlopun kokeissa erinomaisesti.

Vesipelastuskokeen säännöt muuttuivat tämän vuoden alusta eivätkä udet säännöt olleet vielä kokemuksen puutteesta johtuen täysin tuttuja oikeastaan kenellekään. Ylituomari ja palkintotuomari vastasivat kuitenkin mielellään ohjaajien kysymyksiin ennen suoritusta. Kumpanakin päivänä kysymyksiä riitti, vaikka käytännössä samat kilpailijat olivat paikalla molempina päivinä. Kolmannen suorituksen teemana oli nouto. Ei ole ihan helppoa koiralle kiskoa venettä perässään sunnuntaina olleella tuulisella säällä, vaan se vaatii jo päättäväisyyttä. Ja sitähän nähtiin.
Vaikka kunkin liikkeen suorittamiseen liittyy aika: koiran on lähdettävä suorittamaan tehtävää 30 sekunnin kuluessa tuomarin antamasta lähtöluvasta ja suorituksen tulee olla valmis ennen 4 minuutin aikarajaa, on tärkeintä kuitenkin suorittaa tehtävä virheettömästi. Virheitä tulee maalilinjan ohituksesta ja ylimääräisistä käskyistä/ohjaamisesta. Koiraan ei myöskään saa koskea enää lähtöluvan jälkeen. Koiraa voi kuitenkin pitää pannasta kiinni alussa, ja tätä mahdollisuutta käytti aika moni hyväkseen. Ainakin sillä välttyy suorituksen hylkäävältä varaslähdöltä, ja koira saa vähän vapaammin intoilla tulevaa suoritustaan. Neljäs ja viimeinen liike oli hukkuvan pelastaminen. Tämä oli kokeen varmin tehtävä, sillä viikonlopun aikana vain yksi suoritus merkattiin viivalla, eli hylättiin.
IMG_1809

Avoimen luokan hukkuvan pelastaminen.

Koko kokeen viimeisen suorituksen jälkeen tuomari, sihteeri ja vastaava koetoimitsija siirtyvät rauhassa laskemaan sijoituksia, kirjoittamaan tuloksia kilpailukirjoihin ja tekemään koepöytäkirjaa. Koirat pääsevät tässä vaiheessa vapaalle, mutta ohjaajat alkavat usein jo miettimään tulevia treenejä. Ajatuksia ja treeni-ideoita on selvästi syntynyt. Tulosten selvittyä on palkintojen jako. Siihen osallistuvat kaikki kisaajat, koska siinä yhteydessä jaetaan myös kilpailukirjat takaisin. Koepäivä on siis aina kaikille kisaajille yhtä pitkä, luokasta riippumatta. Näissä kokeissa päivä jatkui ainoastaan niiden osalta, jotka saavuttivat luokan vaihtoon oikeuttavan suorituksen. Tuomari nimittäin vei heidät pienelle uintiretkelle. RKK:stakin yksi ohjaaja pääsi kokemaan tämän virkistävän kylvyn.
IMG_1854

Marja-Leena Hituri kättelemässä vastaavaa koetoimitsijaa. Vieressä tuomari Kim Granholm sekä palkintotuomari Milja Hannu-Kuure.

Välineet ja rata pysyivät kunnossa, talkoilijoita/toimijoita oli riittävästi, keli oli viikonlopun ajan kokeen kannalta hyvä, järjestelyt onnistuivat ja positiivista palautetta saatiin kisaajilta ja tuomareilta viikonlopun kokeista. Järjestäjiltä kiitos kaikille kilpailijoille, toimitsijoille, välineitä lainanneille, vierailijoille ja tuomareille. Ja iso kiitos myös tapahtumaa sponsoroineille: RoiRex, Polske, Jälki ja Arctic Warriors! Vaikka koe ei tullut ilmaiseksi, eiköhän vastaava rypistys oteta ensi vuonna uusiksi 😉

Teksti: Anu Posti
Kuvat: Nanna Ketola

Nose Work koe 27.5.2017

Rovaniemen käyttökoirat ry (RKK) järjesti Suomen kaikkien aikojen ensimmäisen virallisen Nose Work 1-luokan kokeen Pahtajan treenihallilla ja sen ympäristössä toukokuun lopulla. Paikalle tapahtumaa seuraamaan oli saatu Lapin Kansan toimittaja, ja lisäksi paikalla olivat Nose Work Finland ry:n (NWF) puheenjohtaja Olli Varkki sekä tämän kokeen kummina toiminut Jenni Laaksonen. Tuomarina toimi Pekka Alamommo Rovaniemeltä.

Nose Work on Nose Work Finland ry:n hallinnoima harrastus- ja kilpailulaji, jossa koira saa käyttää vahvinta aistiaan – hajuaistia. Laji soveltuu ihan kaikenlaisille koirille, jopa hieman aroille tai muuten rajoitteisille. Lajin ideana on, että koira etsii melko itsenäisesti piilon, jonne määrätyn hajun lähde on laitettu. Ihmisen tehtävänä on lähinnä tarkkailla koiran käytöstä ja havaita, milloin koira osoittaa löytäneensä kätkön. Itse kokeissa on tietysti tarkemmat säännöt, joiden mukaan arvostelu tehdään. Päivitetyt säännöt löytyvät NWF:n kotisivuilta noseworkfinland.com

Nose Work kokeeseen osallistumisen edellytyksenä on NWF:n jäsenyys sekä hajutestin hyväksytty suorittaminen. Rovaniemen Käyttökoirat järjesti 1-luokan hajutestin 15.-16.5.2017 Pahtajan treenihallilla, jolloin testiin osallistui viikonlopun aikana yli kaksikymmentä koiraa. Hajutestissä on vain yksi etsintätehtävä, ns. laatikkoetsintä, jossa koiran täytyy 12 laatikosta löytää se, johon hajunlähde on piilotettu. Hajuna 1-luokassa on eukalyptus. Hajutestin tarkoituksena on varmistaa, että koira tietää, mitä ollaan etsimässä, sekä se, että ohjaaja osaa lukea koiran elekielestä, milloin se on löytänyt hajunlähteen. Aikaa tehtävän suorittamiseen on 3 minuuttia.

nw002-lr

Laatikkoetsintää. Kuva Liisa Rintala.

1-luokan kokeessa etsintätehtäviä on jo neljä: laatikkoetsintä, sisätilaetsintä, ulkoetsintä ja ajoneuvoetsintä. Etsittävänä hajuna on edelleen eukalyptus. Kokeessa on mahdollista saavuttaa maksimissaan 100 pistettä. Edellytyksenä tälle on, että kaikki kätköt löytyvät annetussa ajassa eikä koirakolle ole annettu virhepisteitä esimerkiksi ajoneuvoa vasten nousemisesta tai vääränlaisesta ohjaustavasta. Nyt pidetyssä kokeessa kunkin tehtävän suorittamiseen oli annettu aikaa 2 minuuttia. Tehtävät suoritettiin siten, että ensin kukin koirakko suoritti sisätilaetsinnän ja laatikkoetsinnän peräjälkeen. Ruokatauon jälkeen kukin koirakko teki ulkoetsinnän ja ajoneuvoetsinnän peräjälkeen.

nw003-lr

Ulkoetsintää. Kuva Liisa Rintala.

Päivä oli pitkä, ilmoittautuminen alkoi jo klo 08:00 ja kilpailukirjat ja palkinnot jaettiin noin klo 16:30. Yleisöllä, sekä kyseiset etsinnät jo tehneillä, oli mahdollisuus seurata koirakoiden suorituksia. Kokeet menivät RKK:n jäsenillä hienosti, kun jopa neljä koirakkoa sai pitkästä ja uudenlaisesta koepäivästä huolimatta täydet 100 pistettä.

Nose Workia on harrastettu RKK:ssa maaliskuussa 2016 pidetystä alkeiskurssista alkaen, eli reilun vuoden verran. Varsinaisia johdettuja viikkotreenejä ei ole toistaiseksi järjestetty, mutta aktiivinen porukka on silti kokoontunut kerran viikossa treenaamaan yhdessä, toinen toistensa suorituksia kommentoiden ja yhdessä treenit suunnitellen. RKK:lle on hankittu eukalyptus-hydrolaattia, jota saa käyttää treeneissä, ja myös laatikkoetsintää varten on hankittu muutamaa erilaista laatikkotyyppiä. Uusia treenajia on otettu mukaan aina kiinnostuksen mukaan.

Nyt pidetyn koepäivän järjestelyt sujuivat Hanna-Leena ja Mika Pasasen johdolla jouhevasti. Myös omatoimikanttiini oli laitettu pystyyn ja kunnon lämmin ruoka lisukkeineen oli myös tarjolla. Tuomari jaksoi kannustaa tekemään omannäköisiä hyviä suorituksia ja tunnelma kisailijoiden joukossa oli ilmeisen hymyilevä. Palkintoja jaettiin runsaasti, kun kokonaistulosten perusteella kolmen parhaan lisäksi jokaisesta osatehtävästä palkittiin paras koirakko, sekä myös tuomarin valitsema erityisen hyvä koirakko. Ja mikä mukavinta, myös arvonnan perusteella viisi onnekasta saivat omat lahjakortit, ja ihan jokaiselle kokeeseen osallistujalle oli antaa mukaan varsin runsas tuotepussi. Kiitos sponsoreille: Lemmikkieläinliike Jälki, Koirauimala Polske sekä Urheilukoirahieroja RoiRex!

dav

Palkintoja jaettiin runsaasti. Kuva Anu Posti.

Tässä nyt järjestetyssä kokeessa osallistujamäärä oli rajoitettu 20 koirakkoon (RKK:n jäseniä näistä oli 8), ja varasijallekin jäi vielä halukkaita. Koska ohjaaja ei voi osallistua kokeeseen kuin yhdellä koiralla (kätköt ovat kaikille samat koko kokeen ajan), syksymmälle on jo harkittu toteutettavaksi toinenkin hajutesti ja kokeet Rovaniemellä. Kyllä meillä RKK:lla on aikaansaavaa porukkaa ja ihanan laaja lajivalikoima koiraharrastamiseen tarjolla!

Teksti: Anu Posti

nw001-lr

Tuloslista näytti hyvältä. Kuva Liisa Rintala.

nw006-lr

Voittajakolmikko. Kuva Liisa Rintala.

Käyttökoiralaiset tutuksi IX

1. Nimi ja lyhyesti itsestäsi?

Olen Heli Räikkönen. Koulutukseltani olen optometristi, kansankielellä optikko. Ammatissani olen toiminut kaksikymmentä vuotta. Tästä voinee päätellä, että en ole enää ihan teini.

2. Koirasi ja miksi valitsit kyseisen koirarodun?

Harrastuskaverini on valkoinen kääpiövillakoira Schumi (Lumikristallin Cuulas Cimallus). Schumi (1)

Rotu valikoitui melkein sattumalta. Hääsuunnitelmia tehdessäni asioin hääpukukaupassa, jossa omistajalla oli työkaverina aivan ihana toyvillakoira. Ihastuin ihan silmittömästi tähän pieneen lelumaiseen koiraan. Häiden jälkeen löytyi pentu, jonka ostin toy-kokoisena villana. Heppu kasvoi tosin keskikokoisen villakoiran mittoihin. Kokomuutos osottautui olevankin siunaus. Harrastuskaverina hiukan isompi kokomuunnos on kätevämpi.

Tälle toy-jättiläiselle piti luonnollisesti saada kaveri. Olin hankkivinani keskikokoisen villakoiran, mutta sekin koki koon muutoksen. Keskarista tuli kääpiö. Näitä sattuu..

3. Mitä lajeja harrastat koirasi kanssa?

Harrastusura alkoi tokon alkeilla. Tokon kurinalaisuus osoittautui liian haastavaksi Schumille. Tyyppi osottautui toivottoman kovaksi ääntelijäksi. Alkutaipaleelta saatiin hieno perusta muulle harrastamiselle.

Seuraava lajikokeilu oli agility. Tästä tulikin nopeasti meille sopiva laji. Tällä hetkellä treenaamme hyppelyä ja kääntyilyä ihan päälajiksi asti.

Agieste

Näyttelyharrastus oli isossa roolissa parin vuoden ajan. Tavoitteeksi asetin Suomen muotovalion arvon. Se toteutui kesällä 2016. Näyttelyt ovat nyt tauolla tai jopa ohi. Aika näyttää vieläkö innostus nousee tulevaisuudessa.

Uutena lajina aloitimme rally-tokon syksyllä 2016. Tehtäviä tehdessä Schumi ääntelee edelleen, mutta tuore laji on hiukan armollisempi kuin perinteinen toko. Vinkuminen ja vonkuminen saattaa jopa olla olematta este kisoissa pärjäämiselle.

4. Miten päädyit koiraharrastuksen pariin?

Kaikki alkoi, kun tapasin Aksovaaran Saijan. Kävin katsomassa tokokoetta Susivoudin kentän laidalla. Bongasin Saijan ja aloimme jutella. Vaihdoimme yhteystiedot ja yhdessä aloimme ottaa selvää, missä ja miten Rovaniemellä pääsee harrastamaan koirien kanssa. Äkkiäkös olimme mukana RKK:n treeneissä ja toimikunnissa. Sattumien summa!

5. Missä kohtaa uraputkeasi olet? Tavoitteet?

Ura huipentui kotinäyttelyssä Schumin valioituessa omalla maalla. Schumi kruunasi valioitumisen olemalla kotinäyttelyn Best In Show 1.Muutama onnen kyynel tuli tirskautettua.

Bis 1 Rovaniemi rajattu

Näyttelyura on putkessa. FI MVA riittää vallan mainiosti meille kauneuspuolella. Tosin Ruotsin ja Norjan valion arvot ovat jääneet kummittelemaan mielen pohjukoihin. Aika näyttää, miten koiran karvojen hoito ja trimmaus maistuu. Villakoiran näyttelyttäminen ei ole ihan helppoa turkin takia. Se vaatii vahvaa sitoutumista, viitseliäisyyttä ja vaivaa.

Kisaamme agilityssa kakkosissa. Meillä on kaksi luvaa tienattuna. Metsästämme viimeistä luvaa sekavin tuntein. Kolmosiin siirtyminen voi minun puolestani odottaa vaikka ensi vuoteen. Toisaalta, jos tavoitteeni on agility valion arvo, niin ehkä kolmosissa pitää kisata tavoitteen saavuttamiseksi.

Rally-tokossa aloitimme kisaamisen 3/17. Alku näyttää lupaavalta. Schumin ääntelykin vaimeni kisaratojen ajaksi. Viisas koira! Laji on meille ihan uusi, joten tavoitteiden asettamisen jätän myöhemmäksi. Voihan olla, että tavoitteeksi asettuu rally-tokon valion arvo.

cof

6. Mitä RKK:n toiminnassa voisi parantaa, mikä on mielestäsi hyvin?

Seurassa on mielestäni hieno yhteenkuuluvuuden tunne. Samaa porukkaa ollaan, kun käydään kisoissa ja kokeissa. Tosin yhteisiä tapaamisia voisi olla, jossa höpötetään omia koirajuttuja.

Koko seurapolulaation toive on uusi, iso harrastushalli. Niin myös minun.. ja Schumin.

7. Kenet kaksi jäsentä haastat seuraavaksi esittelyyn?

Laura Satomaa

Katja Blomberg

 

Käyttökoiralaiset tutuksi VIII

img_3576

1. Nimi ja lyhyesti itsestäsi? 

Kirsi Hirvioja, vuonna 1990 syntynyt koiraharrastajan alku Rovaniemeltä. Olen syntyperäinen rovaniemeläinen, mutta opiskelujen vuoksi asuin reilu kolme vuotta Seinäjoella. Perheeseen kuuluu mies ja kaksi koiraa.

2. Koirasi ja miksi valitsit kyseisen koirarodun? 

Meillä asustaa kaksi japaninpystykorvaa, neljävuotias Hertta sekä noin 8 kk ikäinen Oiva. Vanhemmillani on ollut koira jo ennen syntymääni ja perheessämme on aina ollut useampi koira. Ensimmäisen oman koirani sain kuudennella luokalla kun kolmivuotias japaninpystykorva Nelli muutti meille toisesta perheestä, jo sen kanssa tutustuimme agilityyn.

Japaninpystykorvaan olen tutustunut jo lapsuudessa perheemme vieraillessa Etelä-Pohjanmaalla sukulaisten luona. Oma japaninpystykorva onkin ollut lapsuusajan suurin haaveeni, ja sillä tiellä ollaan eikä loppua näy.

3. Mitä lajeja harrastat koirasi kanssa? 

Harrastan pääasiassa koirieni kanssa näyttelyitä sekä agilityä, myös doboa sekä rallytokoa olemme kokeilleet ja doboilemassa käymme sillointällöin itsekseen. Vedän myös RKK:n näyttelytreenejä. ”Kotiharrastuksiamme”ovat pitkät metsälenkit, sienestys ja marjastus.

4. Miten päädyit koiraharrastuksen pariin? 

Seurailin monta vuotta vierestä koirieni kasvattajan muiden kasvattien menestystä näyttelyissä ja eri lajien kilpailuissa ja keräsin itselleni samalla valtavaa harrastuskuumetta. Ensimmäisen koirani Nellin kanssa pääsimme niin pitkälle että kävimme kerran kisaamassa, joten tiesin miten mukavaa se on koiran kanssa harrastaa.

Vihdoin vuonna 2013 oli elämäntilanne sellainen että pystyin pennun ottamaan, liityin RKK:n jäseneksi ja aloimme käydä pennulle sopivissa treeneissä. Pääsin mukavasti sisään kerhon toimintaan ja innostuin itsekin toimimaan aktiivisesti kerhossa.

_dsc0094-2

5. Missä kohtaa uraputkea olet? Tavoitteet? 

Hertta valioitui kesällä 2015 ja sen kanssa aktiivisempi näyttelyissä käyminen on vähän jäänyt agilityn jalkoihin. Tavoitteena olisi jossain kohtaa saada se kansainväliseksi muotovalioksi, mutta sen aika ei välttämättä ole vielä tulevana kesänä. Agilityssä Hertta nousi marraskuussa kakkosluokkaan ja nyt pitäisi ohjaajan kovasti opetella erilaisia nopeita ohjauksia, että pysyttäisiin kakkosluokan ihanneajoissa.

Oiva on käynyt nyt kolme kertaa pentuluokassa näyttelyissä ja saanut tuomareilta oikein mukavia arvosteluja, joten mielenkiinnolla odotan miten äijän käy kun siirrytään isojen poikien luokkiin. Agilityn harjoittelun Oiva on aloittanut jo 8vkon iässä, joten sitä jatketaan ja jossain kohtaa siirrytään sielläkin isojen poikien esteisiin ja rimakorkeuksiin. Aika näyttää mitä tästä kaverista vielä tulee.

Muuten tavoitteenani on koiraharrastuksissa pitää yllä hyvää yhdessä tekemisen meininkiä ja iloa. On mukava mennä kehän tai kilpailukentän reunalle kun sieltä löytyy tuttuja mukavia naamoja joiden kanssa vaihtaa kuulumisia ja ajatuksia koirista. Koiraihmistä kuitenkin parhaiten ymmärtää se toinen koiraihminen.

6. Mitä RKK:n toiminnassa voisi parantaa, mikä on mielestäsi hyvin? 

Mielestäni kerhossa on hyvä yhteishenki, lajeja pystyy harrastamaan kattavasti ja jäsenet ovat innokkaita treenaamaan yhdessä ja kouluttamaan toisiaan. Uusi parempi treenihalli on mielestäni ehdoton ykkönen parannuksiin, se mahdollistaisi parempien treenimahdollisuuksien lisäksi monenlaisten erilaisten tapahtumien järjestämisen.

7) Kenet kaksi jäsentä haastat seuraavaksi esittelyyn?  

Sanna Vinblad ja Eija Berglund

 

Tempputokoilemallakin oppii – ilman sääntöjä

Rovaniemen Käyttökoirat on järjestänyt vuonna 2016 kaksi temppuilukurssia: kesäkaudella (touko-elokuu) Laura Hannin vetämänä ja talvikaudella (syys-joulukuu) Laura Hannin ja Anu Postin vetämänä. Osallistujia on ollut ihan yhtä monta kuin millä tahansa viikoittain harjoittelevalla ryhmällä, 3-7 koirakkoa per kerta. Erona useimpiin muihin lajeihin ja harjoitteluryhmiin on se, että tempputokoa treenataan ihan kunkin koirakon omaan tyyliin, omien mieltymysten mukaan varioiden.
fokus

Focus ja käsikosketus

jadi

Jadi ottaa ryömimistehtävän tunteella

Syksyn tempputokoryhmässä on ehditty käymään läpi jo ainakin parikymmentä uutta temppua. Joidenkin temppujen kehittelyä on jatkettu eteenpäin parillakin harjoituskerralla. Välillä on tehty temppuratoja, joilloin yhdellä treenikerralla on kerrattu aiemmin harjoiteltuja temppuja. Ajatuksena treeneissä on ollut se, että kukin koirakko saa valita mitä tekee ja mihin haluaa painottaa kullakin kerralla. Ryhmän vetäjien tähtävänä on ollut antaa temppuideat ja käydä opastamassa temppuilijat alkuun tai eteenpäin, sekä antaa palautetta edistymisestä, jota väistämättä on kaikilla treenaajilla tapahtunut.
visa

Visa pitelee kurkun palaa kuononsa päällä

Tempputokoilu on ollut hyvää vastapainoa lajiharjoittelulle, jossa koirakon täytyy tehdä kaikki laadittujen sääntöjen mukaisesti, tai ollut hyvää aktivointia koirakolle arkitouhujen lomassa. Tempputokoilu on joka tapauksessa yhdessä tekemistä, joka kehittää sekä ohjaajan koulutustekniikkaa ja havinnointikykyä että koiran oppimiskykyä ja motivaatioa työskennellä oman ohjaajansa kanssa. Kunhan muistaa tauottaa tekemistään ja säilyttää pienen hymyn huulillaan. Vaikka tempputokoiluun osallistujat ovat taustaltaan kokeneista aloittelijoihin ja usean lajin valioista seurakoiriin, kaikille on kuitenkin saatu muokattua sopivia temppuja. Ja kenenkään ei ole edes tarkoitus verrata suorituksia keskenään, ainoastaan oman koiran kanssa edistyminen on tärkeää. Toisten suorituksia katsomalla saa kuitenkin kerättyä ideoita uusista tempuista tai temppujen toteutustavoista, joten ryhmässä temppuilusta on siinä mielessä lisähyötyä. Tempputokotreeneissä on aina keskittynyt tunnelma, kun koirakot tekevät kukin omia juttujaan. Paljon on sovellettu välineiden ja toteutustapojen kanssa, jotta kaikki saavat mielekästä tekemistä treenien ajaksi. Kaikki tarvikkeet on kuitenkin ollut askarreltavissa tai ideoitavissa ihan arkitavaroista, joten mitään hankintoja ei ole ollut pakko tehdä voidakseen temppuilla muiden mukana. Lisäksi toisille koirille on luontevampia ja helpompia toiset temput ja toisille koirille tai ohjaajille toiset, niin jokainen koirakko on saanut myös itse valita, mihin temppuihin haluaa ehkä enemmän keskittyä. Myös temppuradoilla on ollut variointimahdollisuuksia koirakkokohtaisesti. Ainoa tavoite tempputokoilussa on se, että kaikilla on mukavaa. Siinä sivussa tapahtuu paljon oppimista. Sopivankokoisten haasteiden voittaminen yhdessä lisää motivaatiota jatkaa, vaikkapa kilpailulajienkin parissa, uudella innolla.

vippi

Vippi ja kahdella jalalla kävely

lyyti

Lyyti esittelee pesuvatitemppuja

Tempputokoa voi ihan hyvillä mielin kuvailla tavoitteettomaksi hömppäkurssiksi. Eihän meillä ole edes kotiläksyjentekopakkoa. Ainoana tavoitteena on, että treeneistä poistuu iloisia ihmisiä ja tyytyväisiä koiria. Ehkä kuvista näkee parhaiten, mitä treeneissä tapahtuu ja miten vakavamielistä siellä on 🙂

Teksti: Anu Posti, Kuvat: Laura Hanni

Käyttökoiralaiset tutuksi VII

saija

1.Nimi ja lyhyesti itsestäsi?

Saija Aksovaara. Olen syntynyt Oulussa ja muuttanut Rovaniemelle 10-vuotiaana perheeni kanssa ja täällä ollaan vieläkin. Liekö syynä Lapin hulluus vai mikä, mutta pois lähteminen ei ole tuntunut koskaan oikealta ratkaisulta. 21-vuotta sitten perustin ensimmäisen oman yrityksen ja työskentelen edelleen yrittäjänä, joten arjesta ei haasteita ja vauhtia liiemmin puutu.

2. Koirasi ja miksi valitsit kyseisen koirarodun?

Omistan kolme englanninkääpiöterrieriä eli enkkua. Ensimmäinen enkku ’Ailo’ tuli taloon noin 7 vuotta sitten. Halusin pienen oppivaisen ja helposti sopeutuvan koiran, joka sopii kaveriksi myös pienelle pojalle. 3 vuoden jälkeen perheeseen saapui Masa Ailolle kaveriksi. Totesin, että ihminen ei ole koskaan sama kuin oma koirakaveri. Masan jälkeen kului 2 vuotta, kun halusin kolmannen koiran, Papun. Järki selitystä lauman kasvattamiseksi ei löytynyt vaan yksinkertaisesti enkut ovat niin ihania ja helppoja koiria, että kaksi oli liian vähän. Enkku on täydellinen rotu minulle, kiltti, energinen, toimelias ikiliikkuja jos niin haluan, mutta voi ihan yhtä hyvin toimittaa sohvan vartijan tehtävää, jos aktiivinen aikani on kortilla.

3. Mitä lajeja harrastat koiriesi kanssa?

Ailo täyttää seuraavaksi 8-vuotta ja odotan veteraaniluokkiin pääsyä näyttely puolella. Valioluokassa näyttelyttämistä en pidä järkevänä jatkaa vuodesta toiseen eikä Ailokaan ole riemuissaan enää tuosta ympyrällä juoksemisesta. Agilityä harrastan Ailon kanssa vaan omaksi ja koiran iloksi Ailon polviluksaation vuoksi. Tokoilemme myös kuuliaisuuden ylläpitämiseksi, sillä Ailo omaa vahvan riistavietin. Metsäretkillä riistaviettisen koiran kuuliaisuus on kullan arvoinen.

4-vuotias Masa on minun täysverinen kilpakoirani. Olen aloittanut Masan kanssa näyttely- ja tokopuolelta, siirtyen lopulta agilityyn. Masan kilpailu-ura on ollut näyttelypuolella erittäin voitokas. Pohjoismaiden tittelit ja arvonimet on saavutettu ja Masa luovuttaa näyttelyareenat nuoremmille siirtymällä totaalisesti agility kilpailukentille. Agilityssä Masa nousi nopeasti 3-luokkaan, jonka vuoksi olemme pitäneet kilpailutaukoa, jotta ohjaaja oppisi ohjaamaan paremmin.

Papu on nuorimmaiseni hippua vaille 2-vuotias ja juuri aloittamassa agilityn 1-luokan. Papun kanssa olen tokoiltu sen verran, että vilkas nuori herra on saatu kuulolle. Muuten ykkös lajeina on agility ja näyttelyt. Papun ensimmäinen näyttelyvuosi on ollut erinomainen. Sertejä on jo melkoinen rivi ja odotan viimeistä sertiä ja iän täyttymistä valioarvon saavuttamiseksi Suomeen ja Ruotsiin.

Muita harrastuksiamme ovat pitkät vaellukset kauniissa Lapin luonnossa sekä kesäisin uinti. Talvisin koirauimalassa vierailemme, kun kiireiltä ehdimme

saija2

4. Miten päädyit koiraharrastuksen pariin?

Ihan alkutekijöihin palatakseni niin perimmäinen syy oli oppia kouluttamaan ja kuuntelemaan  koiraa. Ailon kanssa löin päätäni seinään ja en osannut rakentaa suhdettamme oikein. Siitä koitui ongelmia ja negaatiota puolin ja toisin. Huomasin, että koira voi huonosti. Siispä otin itseäni niskasta kiinni ja liityin koiraharrastajien joukkoon. Opiskelin, tutkin, luin kaiken kirjallisuuden mitä käsiini sain, kouluttauduin yksityisillä valmennuksilla ja pysähdyin kuuntelemaan ja havannoimaan. Minulle avautui ihana hiljaisuuden ja sanattoman viestin maailma koirieni kautta. He ovat minun sieluni lääke ja heidän kanssaan olen kokonainen.

5. Missä kohtaa uraputkea olet? Tavoitteet?

Tällä hetkellä koiraharrastuksellani on monta tavoitetta. Yksi niistä on oma ja koirien hyvinvointi, irtiotto arjesta ja ystävien kanssa mukava tekeminen.Toinen on edistyä agilityssä ohjaajana ja koirakkoina, unohtamatta hauskuutta ja etenemistä koirien ehdoilla. Kolmas tavoite on nuorimman koiran kanssa nauttia näyttelykesästä 2017. Neljäs tavoite, eikä vähäisin on pysyä terveenä koko porukka siis minä ja pojat, jotta voimme kirmailla kilpailukentillä vielä pitkään.

6. Mitä RKK:n toiminnassa voisi parantaa, mikä on mielestäsi hyvin?

RKK.n toiminnassa kullan arvoista on yhteinen talkoohenki. Kerholaisten halu tehdä asioita ja luoda puitteet suhteellisen edulliseen koiran kanssa harrastamiseen. Omalla aktiivisella osallistumisella pääse helposti ihmisten kanssa tutuiksi ja joukosta löytyy jopa uusia ystäviä.

Kehittämistä löytyy aina ja siihen en halua tässä kirjoituksessa kommentoida muutoin kun toivoa uutta treenipaikkaa, jossa sisäilmaongelmat eivät olisi näin suuret. Kuitenkin olen kiitollinen, että meillä on lämmin halli talvikaudeksi, vaikkakin itse sairastun jokaisen treenikerran jälkeen.

7. Kenet kaksi jäsentä haastat seuraavaksi esittelyyn?

Heli Räikkösen ja Heidi Mikkolan