Koulutusohjaaja mahdollistaa ohjatun harjoittelun

Rovaniemen Käyttökoirat ry on koiraharrastusseura, jossa koko toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen ja talkootyöhön. Kaikki tapahtumat ja tilaisuudet toteutetaan siis talkoovoimin. Vaikka seurassa on paljon aktiivisia toimijoita, tietty tekijäpula nousee esiin aina kesä- ja talvikauden käännekohdassa, kun lajien (rally, toko, agility) vakiryhmäpaikkoihin hakeutuminen alkaa. Ryhmät kun tarvisivat toimiakseen koulutusohjaajan joka suunnittelee joka kerralle harjoiteltavat aiheet, antaa palautetta ja huomiota sekä neuvoja jatkoharjoitteluun.

Koulutusohjaajaksi voi ilmoittautua periaatteessa kuka vain jäsen, joka kokee olevansa valmis jakamaan omaa osaamista ja aikaansa muiden harrastajien hyödyksi. Mutta mikä sitten jarruttaa uusien ehdokkaiden tai konkareiden ilmoittautumista kyseiseen tehtävään? No syitähän voi olla monenlaisia. Esimerkiksi se, että halutaan harrastaa omien koirien kanssa eikä aika enää tunnu riittävän muiden ohjaamiseen. Tai ehkä ei haluta sitoutua enää uudestaan puoleksi vuodeksi viikoittain käyttämään omaa aikaa ohjaamiseen, jos ryhmässä ei ole ollut kuin muutama säännöllinen kävijä. Jollakin voi olla muun elämän sujumisen kannalta tarpeen vähentää tai pitää vähän taukoa ohjaamisesta, tai haluaa keskittyä johonkin toiseen lajiin vaikkapa kesäkaudella. Joku ehkä tarvisi jonkun kaveriksi ideoimaan treenejä, haluaisi alkuun päästäkseen vähän palautetta että osaako tarpeeksi. Tai olisi kiva pitää joku alkeistason tai ihan uuden lajin muutaman kerran kurssi ikään kuin testatakseen omia koulutusohjaajataitojaan, mutta ei tiedä onko sellaista mahdollista toteuttaa.

Näiden syiden listaa vähentääkseen seura on pyrkinyt kannustamaan koulutusohjaajia ja sellaiseksi aikovia tarjoamalla tiettyjä etuja. Ensinnäkin koulutusohjaaja saa itse valita ja vaikuttaa ajankohtiin, milloin hänen ohjaamansa ryhmä treenaa. Myös koulutusten sisällön ja aiheen voi valita ja suunnitella itse. Senkin saa päättää että ohjaako vakiryhmää viikoittain, vuorotteleeko jonkun kanssa, pitääkö yhdessä jonkun kanssa tai ohjaako vain muutaman kerran kurssin tai tuuraako muita koulutusohjaajia satunnaisesti. Myöhemmin voi omasta aloitteestaan aina sopia uudenlaisesta järjestelystä, joten valinnanvaraa ja joustoa löytyy kyllä.

Edellä mainittujen lisäksi koulutusohjaajat ovat etusijalla osallistumaan ulkopuolisten kouluttajien koulutuksiin, saavat talkoopisteitä toteutuneiden ohjauskertojen mukaisesti, osallistuvat kuukausittaiseen lahja-arvontaan, sekä saavat joko kilometrikorvauksia tai voivat halutessaan osallistua lajitaidon ylläpitämis- ja täydentämiskoulutuksiin tiettyyn korvaus-/hintakattoon asti. Lisäksi koulutusohjaajat voivat hankkia lisäosaamista esimerkiksi eri koiraharrastuslajien koulutusohjaajakursseilla seuran korvatessa osallistumismaksun.

Haastattelin tuoretta kouluttajaa sekä yhtä konkarikouluttajaa saadakseni selville, mikä koulutusohjaamisessa viehättää ja miten motivaatiota siihen saisi ylläpidettyä.

1. Olette molemmat äskettäin käyneet arkitottelevaisuuskoulutusohjaajakurssin ja suoritatte nyt siihen liittyviä harjoituskertoja. Miksi hakeuduitte kurssille? Millaista hyötyä siitä on ollut?
E: Minä hain arkitottelevaisuuskoulutusohjaajakurssille, koska ajatuksissa on pyrkiä rally-tokon tuomarikurssille (tavoite on v. 2019). Kurssi avasi uuden näkemyksen koirien koulutuksen maailmaan
P: Hakeuduin kurssille, jotta saisin eväitä koulutusohjaajana toimimiseen. Tykkään opiskella ja opetella uutta, joten kurssin käyminen tuntui ihan luontevalta ajatukselta itsessäänkin. Yllätyin siitä, että kurssilla oli enimmäkseen erittäin kokeneita ohjaajia. Näin kurssin jälkeen se tuntuu ihan ymmärrettävältä, koska kurssi antaa muodollisen pätevöinnin, mutta on kuitenkin sisällöltään aika suppea. Suurin osa omasta osaamisestani ja tiedoistani koiran koulutukseen liittyen on peräisin muilta kursseilta ja itsenäisen opiskelun tulosta.

2. Olette varmasti nähneet, kokeneet ja kuulleet erilaisia kouluttamistapoja. Minkälaisia ominaisuuksia itse ihailet koulutusohjaajassa?
E: Näkemyksiä menetelmiin on monia, mikä on mielestäni hyvä asia, rikkaus. Näin jokainen kouluttaja voi löytää heille Sen Jutun, joka toimii. Ei ole olemassa vain yksi tapa opetella. Jotkut koirakot oppivat nopeasti ja joidenkin kanssa mennään pitkän kaavan kautta. Tämä on myös yksi kiva juttu kouluttamisessa, kun saa haastaa itsensä ja löytää Sen Oikean, sopivan, jutun juuri tällä parille. Itse teen tätä ihan kokonaan harrastustoiminnan kautta
P: Olen osallistunut monenlaisiin koulutuksiin ja sopeudun itse sujuvasti erilaistenkin koulutusohjaajien tyyleihin. Arvostan kuitenkin erityisesti sellaisia kouluttajia, joilla on kokemuksen ohella myös tietopohjaa ja kykyä suunnitella koulutus hyvin, selittää asioita ymmärrettävästi sekä huomioida erilaiset koirakot. Koulutusohjaajathan ohjaavat ennen kaikkea toisia ihmisiä kouluttamaan omia koiriaan, joten siinä vaaditaan vähintään yhtä paljon ihmisten ohjaamisen taitoja kuin osaamista koiran koulutuksestakin. Sellaisia hyviä koulutusohjaajia löytyy totta kai usein ammatikseen kouluttavista mutta kyllä harrastajistakin.

3. Teillä on nyt molemmilla ohjauskokemusta eri verran, mutta miten kuvailisit kurssia tai harjoituskertaa, joka teille koulutusohjaajina jättää itsellenne hyvän mielin?
E: Olen luonteeltani ihminen, joka haluaa kokeilla uusia juttuja, samalla haastaen itseäni tässä koirien kouluttamismaailmassa. Arkihömpötykseen ajatus lähti siitä, että haluan antaa koiraihmisille mahdollisuuden “sukeltaa” eri harrastuslajien maailmoihin, esim. agility, rally-toko, näyttely, toko, koirien lihastreeneihin jne. Arkihömpötystreeneissä käydään kokeilemassa kepillä joka lajia enemmän tai vähemmän. Ensin treenit oli tarkoitettu vain nuorille koirille, mutta sitten tuli esille, että muutkin haluaisivat myös osallistua. Minun kun on vaikea sanoa ei, otin muitakin vastaan, ja mitään ongelmia ei ole ollut. Toivon, että tätä kautta jokainen voi löytää oman juttunsa, johon haluaa syventyä. Joku löytää sen nopeammin kun toinen, mutta so what, jokainen omalla tavallaan. Silloin, kun koirakko tulee uudestaan ja kertoo, että oli kivaa tms., niin se on työvoitto ja lämmittää sydäntä.
P: Itselleni koulutusohjaajana on jäänyt erityisen hyvä mieli niistä kerroista, kun joku kurssilainen on kokenut oppineensa jotain uutta ja hyödyllistä. Koirahan ei välttämättä treenikerran aikana asiaa ehdi oppia, mutta jos osallistuja lähtee kotiin tyytyväisenä kouluttamaan koiraansa itsenäisesti eteenpäin, niin koen onnistuneeni koulutusohjaajana.

4. Miksi hakeuduit alun perin koulutusohjaajaksi, eli mikä koulutusohjaamisessa kiinnostaa? Onko RKK:ssa jotain houkuttimia tai esteitä, jotka ovat vaikuttaneet haluun toimia koulutusohjaajana?
E: Olen toiminut koulutusohjaajana vuodesta 1993 lähtien, agility on ollut ykköslaji. Mikä se on tänään, sitä en osaa enää sanoa. RKK.ssa minua harmittaa nyt eniten harjoittelutilojen kunto sisäkaudella. Valitettavasti oma terveys kärsii. Ulkokaudella toivoisi myös, että kerholla olisi sellainen harjoittelupaikka käytössä, jonka esim. talvella voisi aurata ja aloittaa ulkokauden aikaisemmin, plus että ulkona voi mielestäni treenata, vaikka lunta olisikin maassa.
P: Yksi syy minulle koulutusohjaajaksi hakeutumiseen on, että siinä roolissa ehtii oppia koirilta ja koirakoilta paljon enemmän kuin pelkästään omia koiria kouluttamalla. Koulutusohjaajana pääsee seuraamaan läheltä myös hyvin paljon erilaisia koiria ja tulee käytyä läpi asioita, joita ei omien koirien kanssa tule vastaan. Sanonta siitä, että parhaiten oppii opettamalla pitää minusta myös paikkansa. Seuran kannustimet ovat kiva bonus, joilla varmasti on merkitystä etenkin jatkossa, jotta innostus koulutusohjaamiseen säilyy. On hienoa, että koulutusohjaajia tuetaan kouluttautumaan ja sitä kautta taas jaetaan osaamista laajemmalle porukalle treeniryhmien kautta.

5. Tietysti teidän toivotaan myös jatkavan koulutusohjaajana arkitottelevaisuuskoulutusohjaajakurssin harjoituskertojen jälkeenkin. Minkälaisia koulutuksia ja minkälaiselle kohdejoukolle ajattelitte tarjota myöhemmin?
E: Minun on tarkoitus jatkaa tätä arkihömpötystä myös harjoitustehtävien jälkeen, koska koen, että tämä on yksi tapa saada jäsenet mukaan, etenkin uudet jäsenet. Harjoittelu voisi olla mahdollista myös treeni”treffeinä”, joita voisi järjestää missä vaan. Rally-tokoryhmä kiinnostaa myös. Valitettavasti työ häiritsee harrastuksia, teen kaksivuorotyötä ma-su.
P: Koirien arkeen liittyvät asiat ovat minulle läheisiä ja siitä aiheesta minulla on tällä hetkellä eniten muillekin annettavaa, joten varmaan jatkossakin kehittelen jotain tällä saralla. Harjoittelun myötä olen päässyt vähän kokeilemaan mikä kurssilla toimii ja mikä ei, ja nyt minulla on jo paljon ajatuksia jatkoa varten. Toisaalta uskoisin, että kun oma harrastelajien määrä vielä laajenee ja kokemusta karttuu lisää niin innostun vetämään myös muita treenejä. Tykkään tehdä yhteistyötä muiden kanssa, joten työparina kurssin suunnittelu ja vetäminen on minulle ehkä mieluisin tapa toimia. Esim. rally-tokon alkeiskurssi voisi olla minulle sopiva yhteistyöprojekti jatkossa jonkun kanssa.

6. Jotain muuta sanottavaa koulutusohjaamisesta?
E: Koulutusohjaajana toimiminen on kiva ja antoisa juttu. Mutta kuitenkin pitäisi muistaa pitää myös taukoa, jotta ei pala loppuun. Käydä vetämässä treenejä muissakin kuin omissa ryhmissä on myös hyvä juttu, samoin se, että joku tulee vetämään minun ryhmää. Koska jokainen kouluttaja näkee asioita eri tavalla. Toivon, että jokainen kouluttaja kunnioittaa toisen tekemistä ja muistaa, että ei ole olemassa vain yksi tapa kouluttaa. Ja jos ei itse löydä toimivaa keinoa johonkin ongelmaan, niin rohkeasti voi kysellä muilta neuvoja. Koska kukaan ei ole täydellinen, valitettavasti.

Kiitokset Eijalle ja Petralle vastauksistanne!
Moni koiraharrastaja onkin päässyt jo treenaamaan teidän ohjauksessanne, kuten muidenkin koulutusohjaajien, eri kurssien ja lajien parissa. Koulutusohjaajat tekevät useille koirakoille palveluksen käyttämällä omaa aikaansa ja tietotaitoaan muiden hyödyksi. Muistetaan iloita siitä, ja myös kiittää heitä tilaisuuden tullen ihan henkilökohtaisestikin, jotta saisimme nauttia heidän työpanoksestaan jatkossakin 🙂

teksti: Anu Posti